Eilen oltiin vielä illalla briardimaisissa merkeissä tottelemassa. Pimeä tulee niin varhain jo, että jouduttiin tottelemaan pilkkopimeässä, vain Annun auton valojen tuodessa edes vähän näkyvyyttä. Tämän vuoksi Momolle otettiin vain liikkeestä istumista, joka tällä kertaa toimikin varsin hienosti (ei edes yrittänyt tarjota seisomista tai maahanmenoa) ja Taran kanssa katsottiin kaukoja ja alettiin korjaamaan maahanmenon ongelmia. Olin ottanut treeneihin mukaan kapulat, joten piti sitten kotona kokeilla molempien kanssa metallinoutoa. Momoa joutui ensimmäisellä yrityksellä kannustaa kovasti ennenkuin toi kapulan, seuraavat yritykset sujuivatkin jo hienosti. Taralla liikkeeseen pitää saada vähän potkua, nyt jää pikkaisen liian kauaksi luovutuksessa. Momon kanssa vielä pikkaisen riekkumista normikapulalla.

Tänään mentiin taas metsään, kun aurinkokin oli pitkästä aikaa näkyvissä. Momolle 8 keppiä (joista osan nappasin eilen mukaan metsästä) noin 10 metrin välein, kaarroksia, ojan ylitys, yksi jyrkkä laskeutuminen ja nousu sekä polun ylitys. Tehtiin taas lenkki jäljen vanhenemista odotellessa. Tänään ei eksytty, joten jälki vanheni noin 40 minuuttia. Palkkaus sama kuin eilenkin. Kun eilen Momo teki hienon janan, niin tänään piti taas tarkastaa takajälki ja oikean suunnan löydyttyä Momo alkoi häröilemään. Puutuin asiaan, jonka jälkeen Momo tarkensi työskentelyä. Kaikki kepit yhtä lukuunottamatta nousivat todella upeasti ilman avustamisia. Yhdellä kepillä jouduin jarruttelemaan ennenkuin nosti sen. Tänäänkin Momo otti itse kepin suuhun ja toi luokse, loppuvaiheessa sain muutaman ilmaisun niin, että ehdin käskeä Momon maahan kun huomasin sen ottavan kepin suuhun. Ojan ylitys hämmensi ensin, mutta aikansa ihmeteltyään sai hajun toiselta puolelta ja jatkoi hienosti matkaa. Nousussa ei ollut mitään ongelmaa, lasku oli vähän vaikeampi. Kaikenkaikkiaan todella kiva fiilis jäi. Nyt pitäisi vaan keskittyä omaan tekemiseen ja antaa Momolle vielä enemmän tilaa tehdä omia ratkaisuja ja myös niitä virheitä, eikä olla niin nopeasti auttamassa tai puuttumassa tekemisiin.

Taran kanssa käytiin vain noukkimassa merkit jäljeltä ja heittelin pikkaisen keppiä pöpelikköön, jotta saisi vähän käyttää nenäänsä ja tuoda oman hajuista keppiä. Eikä se ollutkaan niin helppoa jostain syystä, aluksi Tara ei olisi millään malttanut etsiä keppiä, jos ei nähnyt mihin se lensi. Laiskamato mikä laiskamato :).