Tauon jälkeen alkoi tekemään niin kamalasti mieli jäljestämään, että päätin tehdä vielä yhden peltojäljen tälle syksylle (ilmat alkavat olla niin ankeat, ettei viitsi pitää tyttöjä odottamassa jälkien vanhenemista, eikä täällä voi jättää jälkiä vanhenemaan yksinään, kun muita liikkujia on sen verran paljon). Ilma oli jo liikkeelle lähdettäessä kamala, mutta kun pääsin vihdoin ajamaan jälkiä, satoi räntää ja tuuli reippaasti (ja ensimmäistä kertaa uudet, tähän asti hyvin palvelleet goretex kengätkin luovuttivat ja päästivät sukat kastumaan).  

Taralle kaksi kulmaa noin 20 metrin välein. Nappuloita satunnaisesti, jälki vanheni noin puolisen tuntia.

Momolle kiersin pienen metsäsaarekkeen ja lisäksi loivasti mutkittelevaa suoraa, 8 keppiä noin 20 metrin välein. Nappulaa satunnaisesti keppien väleihin. Kepeistä palkka kuten aiemmin. Momon jäljen polkeminen meinasi tyssätä alkuunsa, kun alkumatkalla sain seuraksi hiiren tai päästäisen, joka näytti siltä, että olisi mieluusti ajanut häiritsevän tyypin matkoihinsa. Onneksi tajusi hävitä juuri kun olin joutumassa täysin paniikkiin. Oli myös ilmeisesti jättänyt nappulat rauhaan, kun olivat tallella vielä 40 minuutin kuluttuakin, kun alettiin ajamaan jälkeä.

Taran jälki meni hienosti, vauhtia tosin voisi edelleen tulla pikkaisen lisää...

Momo sai etsiä jäljen viiden metrin päästä ja lähtikin hienosti heti oikeaan suuntaan. Missään mutkissa tai kaarroksissa ei ollut ongelmia ja muutenkin meni tosi nätisti, joskin huomasi, että tuulenpuuskat aiheuttivat välillä ajautumista pikkaisen jäljen sivuun. Kaikki kepit yhtä lukuunottamatta nousivat erinomaisesti, ongelmana on vain edelleen, ettei millään malttaisi pysyä siellä maassa odottamassa palkkaansa (ja kun on saanut palkkansa, on lähdössä samantien ajamaan eteenpäin). Pitäisi jotenkin kehittää tuota palkkaussysteemiä nopeammaksi ja yrittää vähän rauhoittaa tilannetta tai jotain...

Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä mieli jäi tästä (ainakin suunnitelmien mukaan) viimeisestä peltojäljestä. Nyt sitten pyritään jäljestelemään metsässä, kunhan vain päästään sinne (eli tahti harvenee huomattavasti :).

Tytöt olivat jälkiensä jälkeenkin vielä täynnä energiaa, mutta kun mamman housut olivat reisiin asti läpimärät (ja ne sukat myös..) tytöt pääsivät vain lyhyen lenkin jälkeen kirmaamaan "omalla" pellollaan. Taralla on kyllä ollut jo pidemmän aikaa joku hassu vaihe päälle. Tuntuu, kuin se olisi taantunut takaisin pentuaikoihinsa - roikkuu remmissä ja päästessään vapaaksi oikeasti juoksee Momon kanssa minkä kintuistaan pääsee, eikä vain provosoi Momoa juoksemaan ja itse seiso paikoillaan suurinta osaa aikaa, kuten normaalisti. Mukavaahan se on, mutta kuitenkin pikkaisen outoa :D.  

Vielä muistutuksena itselle: pese tytöt usemmin! Viime viikon pesun jälkeen olen ihastellut tyttöjä vähän väliä. Ilmoista huolimatta tytöt tuntuu niin ihanan puhtailta (ja ne tuoksuu kerrankin joltain muulta kuin kuraojilta ja etanoilta :D), takuttomilta ja jopa Momon turkki kiiltää ja laskeutuu nätisti <3.