Mitään järkevää ei olla tyttöjen kanssa esineruutuilun jälkeen tehty, mutta pakko päivittää kuulumisia, kun tänään tapahtui aamulenkillä pieni (eikä edes niin pieni..) ihme. Vaikka ilma oli kiva, niin jostain syystä melkein joka paikka oli autiona - Momokin siis sai ulkoilla koko lenkin vapaana lukuunottamatta autoteiden varsia. Ja tosi nätisti ulkoilikin , vahvistelin kontaktia välillä, mutta eipä tuo edes yrittänyt irtaantua liian kauaksi. Reitti kulki normaaliin tapaan Kilon hiekkateiden kautta lepuskin urheilupuistoon ja pururadan metsiin. Sillä sekunnilla kun päästiin lepuskin metsään, ihan meidän edestä läks jänöjussi, tytöt tietty edelleen vapaana. Momo läks taattuun tapaansa perään, mutta hetken ajettuaan se tuli käskystä luokse . Eihän sitä oikeasti voinut uskoa silmiä kun näin Momon kääntyvän ja tulevan ihan oikeasti loppuun asti luokse, eikä se edes yrittänyt lähteä takaisin jahtiin, vaikka jätin sen vapaaksi tuon jälkeen. Täysin ennen näkemätöntä, mutta ah niin ihanaa . Joko Momo on viisastunut viimeisen juoksunsa jälkeen tai sitten valeraskaus rules big time  .

No, tasapainon vuoksi täytyy lisätä, että muutama päivä sitten aamulenkillä Momo piehtaroi kakassa. Päivä oli muutenkin melkolailla kiireisenpuoleinen, kun tyttöjen piti lähteä hoitoon puolenpäivän aikoihin, että mamma pääsee Nikon kanssa reissuun. Momo oli kuitenkin sen verran pahanhajuinen (ja selkä ja kyljet täynnä sitä itseään...), että oli pakko kiireestä huolimatta pestä tyyppi ennenkuin sen voi mihinkään jättää. Mutta toisaalta nyt se on taas niin ihanan puhtoinen ja nätti , että harmitus unohtui aika nopsaan.     

Ollaan Momon kanssa kokeiltu myös Terhin neuvoja esineiden ihastelusta (Taran kanssa tuota on jostain syystä aina enemmän tullutkin harrastettua, ehkä siksi että Tara on aina tökkinyt löytämillään esineillä mammaa, eikä yrittänyt omia niitä itselleen  ) - ulkoa löydetyn hanskan osalta tuloksena oli vain lisääntynyttä ravistelua ja pureskelua, mutta kotona löytyneen vessapaperin hylsyn osalta Momo intoutui jutusta ihan erilailla. Eli jatketaan harjoituksia.

Uusi harrastuskin ollaan taidettu tyttöjen kanssa löytää - nimittäin juokseminen. Jostain syystä se on alkanut itselle maistua ihan eri tavalla kuin ennen ja kun Momo näyttää tykkäävän kun pääsee ihan luvan kanssa vetämään (on siis valjaissa ja juoksee edellä), niin ollaan nyt juostu joka toinen päivä noin kolmen viikon ajan ellei vähän kauemminkin. Tara tykkää jutusta vain silloin kun saa juosta vapaana, joten pyrin ajoittamaan lenkit aamuvarhaisiksi, jotta tyyppi saa posottaa rauhassa menemään omiaan. Remmissä Tara lönköttää vieressä naama ihan rutussa harmistuksesta, joten mieluummin katsoo sitä onnellisena kirmaamassa .

Nyt kun vielä saisi samanlaisen energialatauksen johonkin "hyödyllisen" treenaamiseen, niin hyvä...