Eilen päästiin pitkästä aikaa tottelemaan ryhmässä. Totteleminen on edelleen jäänyt vähän vähälle huomiolle ja nytkin lähdettiin aamulla matkaan lähinnä lenkin kannalta ja sillä mielellä, että jospa sitä jotain pikkaisen kokeilisi. Saatiin kuitenkin ihan kivasti aikaiseksi.

Momolle otin yhden tunnarin etsimisen ja Taralle vähän useamman sillä aikaa kun juoksuiset perkeleet treenasivat. Nenät tytöillä ainakin oli auki, molemmat löysivät kapulansa ilman ongelmia. Taralle tämä tyyli tekee selvästi hyvää, luovutuksetkin ovat paljon rauhallisempia. Pitäisi vain saada aikaiseksi tehdä vähän useammin. Taran kanssa kokeiltiin kaukoja (ongelma on nyt paikallistettu seisomasta maahan kohtaan, nimenomaan maahanmenoon - siinä tuo näyttää liikkuvan, jotenkin pitäisi saada niitä takajalkoja vähäsen siirtymään taaksepäin...) ja muuten keskityttiin lähinnä ruutuun. Otettiin sekä omalla, että Hennan merkeillä (ja siis eri paikoissa). Pikkaisen oli havaittavissa haparointia, kun otin lakananpalasen pois ruudusta, joten pitää selvästi vain pienentää sitä vähitellen, eikä yrittää ahnehtia. Muuten liike meni joka kerta ihan kivasti. Tara on selvästi kaivannut tokoilua, niin intopiukeana se vaati koko ajan lisää tekemistä ja onhan sitä tainnut itsekin vähän kaivata :).

Momolle otettiin henkilöryhmä. Ekalla sisäänmenolla piti kerran nyppäistä, kun Momo yritti haistella tyyppejä, mutta sen jälkeen mentiin hieeenosti :). Sitten annoin Annamarin ottaa ohjat käsiinsä ja leikittää Momoa taka-ajatuksena istumisen uudelleen opettaminen. Kyllähän se Annamarin kanssa meni hienosti (tosin kävi välipalkkaamassa itseään välillä puremalla mammaa kädestä :D), mutta oma tekeminen meni häsläämiseksi. No, pitää rauhassa kokeilla itsekseen. Lopuksi Momolle vielä eteenmeno, niin että vietiin yhdessä palkka. Jos Momo oli pikkaisen uupunut leikkituokin jälkeen (juoksut selkeästi vaikuttavat vähän Momon pitkäjännitteisyyteen), niin tuossa nosti taas itsensä uusiin kierroksiin. Alkuun otettu pätkä seuraamista ja itse eteenmeno menikin tosi hienosti ja tarkasti.

Tänään aamulla tuli herättyä pikkaisen myöhään, joten ajattelin vain tallata jäljet tuohon lähipellolle ja jälkien vanhenemista odotellessa tehdä lenkki pellon ja golfkentän ympäri ja siihen samalla tehdä pikkainen esineruutu. No, jäljet sain poljettua. Momolle kolme suoraa ja kaksi kulmaa + kaksi keppiä (tästä myöhemmin...) ja Taralle kaksi suoraa ja yksi kulma. Momolle namit vain alkuun ja kulmien jälkeen, Taralle samoin. Tuuli oli todella kova.  

Pusikoissa näkyi sen verran liikettä, että en sitten uskaltanut jättää jälkiä vartioimatta, joten soitin Annamarille ajankuluksi ja tulin maininneeksi ne kaksi keppiä (joita en ole siis ikinä aiemmin ottanut Momolle, tai opettanut millään lailla...) jäljellä. Onneksi Annamari oli lähistöllä, joten apu kiisi paikalle alta aikayksikön :). Ohjeeksi sain, että kun ne kepit nyt siellä jo ovat, niin jos Momo niihin reagoi, niin kehutaan, muuten antaa mennä yli vaan (itse olisi varmaan tullut taas hermostuttua ja vaadittua mahdottomia...). 

Janan Momo selvitti tällä kertaa ihan jees, tarkasti ensin kumpaan suuntaan se menee ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Vauhtia oli enemmän, kun nameja ei ollut stoppeina, mutta pysyi kuitenkin järjellisissä mitoissa ja pysyi jäljellä koko ajan ilman pyörimisiä tms. Kulmissa oli vähän ongelmia, ekassa tuli "normaali" koukkaus, mutta toisessa ajoi koko remmin mitan yli (2,5 metriä) ja kääntyi takaisin jäljelle vasta kun remmi loppui. Ekaan keppiin reagoi, mutta toiseen ei mitenkään. Toisella kepillä tuli myös selvästi ilmi, että Momo on oppinut "paalujen" tarkoittavan kulmaa tai muuta erikoista. Olin merkinnyt kepit itselleni "paaluilla" vähän jäljen sivuun ja toisella kepillä Momo kävi tsekkaamassa paalun, ihan kuin olisi tehnyt kulman. Pitää oikeasti vain alkaa luottamaan koiraan ja itseensä ja jättää turhat merkit pois jäljeltä.. Taran jälki menikin sitten ihan pepulleen. Meni selvästi hämilleen, kun jäljellä ei ollutkaan nameja ja sen jälkeen puihin siitä, että puutuin sen häröilyyn... Täytyy varmaan ottaa vähän takapakkia ja lisätä nameja.

Annamari oli tehnyt Taran jäljen ajamisen aikana Momolle jäljen, johon asetteli kolmen metrin välein kaikki neljä keppiä, mitä repusta löytyi. Joten Momo taas hommiin. Yhteenkään keppiin ei reagoinut itsekseen, hirveä hinku oli vaan jatkaa jälkeä (kiva sentään, että jälkimotivaatio on kohdallaan :). Kepin kanssa leikkimiseen kuitenkin innostui, joten ehkä se tästä, kun vaan saadaan toistoja alle...