Plääh ja vielä kerran plääh. Momon vapaanapitopaikat senkun vähenevät Lepuskin urbanisoitumisen myötä. Hiukan aikaa sitten Momo lähti jonkun hajun perässä lapasesta golf rangella ja päätyi pelottavan lähelle junanraiteita. Sen jälkeen en ole uskaltanut päästää tyyppiä golf kentän puolelle kirmaamaan elleivät tytöt sitten ole täysin keskinäisten leikkien pyörteissä. Ja me ollaan sentään melkein kolme vuotta ulkoiltu vapaana tuolla. No, tänään sitten Momo lähti lapasesta pellolla. Sitä se on toki tehnyt aiemminkin, mutta pupujen ja lintujen perään. Tänään korvien kadottamisen syynä oli kauempana mennyt pyöräilijä. Tuohon pellon viereenhän on tässä parin viikon sisällä rakennettu autotietä ja sen viereen pyörätietä ja samalla näköesteet sinne suuntaan pellolta ovat hävinneet. Nyt Momo sitten silmäkulmastaan havaitsi liikettä pyörätiellä ja samantien lähti painelemaan sinne suuntaan. Ylitti tien (joka siis vielä on onneksi hyvin vähäisellä käytöllä) ja jäi törröttämään pyörätielle ihmetellen mihin se liikkuva juttu oikein hävisi. Siinä vaiheessa korvatkin palasivat ja Momo tuli takaisin, mutta eihän tuota oikeasti uskalla enää tuossakaan pitää vapaana, kun tie on tullut noin lähelle.

No, koska Momo on tähän asti selvinnyt ilmaan mitään "rangaistusta" karkailuistaan ajattelin tänään kokeilla laumasta karkoitusta, joka pentuna toimi melko hyvin Momon kanssa, mutta jota en ole sen koommin jostain syystä käyttänyt. Aluksi Momo ei ollut moksiskaan, vaan paineli vain jahtaamaan pellolla majaillutta varisparvea, mutta kun ei senkään jälkeen ollut tervetullut joukkoon, Momon naama venähti ja se jäi orvon näköisenä istumaan keskelle peltoa. Jonkin ajan päästä tuli sääli pientä ja voi sitä riemua ja vauhtia kun Momo kuuli kutsun :). Sen jälkeen tyttö olikin loppulenkin tiiviisti jalassa kiinni. Täytyy katsoa josko tästä olisi apua ja Momoakin joskus voisi turvallisin mielin päästää nauttimaan vapaudesta.