Merkit pitivät paikkaansa ja Momo aloitti kolmannen juoksunsa 10.10. Näytää siltä, että tuolle muodostuu noin 8-9 kuukauden juoksuvälit, kun eka juoksu alkoi 19.5.2006 ja toka juoksu 24.2.2007. Tyttöjen välit ovat ainakin vielä normaalit (aamun touhuamisten jälkeen nukkuvat parhaillaan vierekkäin :) ja eilen leikkivätkin ilman kähinöitä. Toivottavasti nämä olisivat sitten ekat juoksut, jotka sujuisivat ilman kränää.

Työkiireet ovat taas pitäneet kaiken harrastamisen paitsiossa koko viikon, ja kun eilen aamulla vielä satoi räntää taivaan täydeltä (mikä lenkin kannalta oli ihan mukavaa vaihtelua - saatiin olla ihan omassa rauhassa ja Momokin sai rellestää vapaana muissakin paikoissa kuin niissä tavallisissa ja 100% varmoissa), niin jäljestämiseen tuli viikon tauko. Tänään kuitenkin Annu koukkasi meidät puoli ysin aikoihin kyytiin ja suunnattiin nokka kohti Luukkia. Paikalle ei sitten ilmaantunut ihanan aurinkoisesta syyssäästä huolimatta meidän lisäksi muita, joten tallattiin neljälle autossa odottavalle tytölle jäljet ja lähdettiin remmilenkille odottamaan niiden vanhenemista. Alku oli melkoista hässäkää kun neljä (no, kolme, Tara ei taida koskaan innostua mistään liikunnallisesta niin paljoa :D) karvanoppaa ryysi innoissaan eteenpäin, mutta pienen venkoilun ja salaisten aseiden käyttämisen jälkeen tytöt etenivät riittävällä rauhallisuudella eteenpäin. Momo tosin näytti olevan sitä mieltä, että hän kuuluu Tonnin ja Millin joukkoon, niin päättäväisesti Momo asetteli itsensi tyttöjen rinnalle :).

Noin tunnin lenkin jälkeen oli sitten töiden vuoro. Olin polkenut Momolle ensin alkuun siksakkia, jonka jälkeen pätkä suoraa, sitten kulma ja loppu taas suoraa. Siksakki meni aivan täysin pepulleen. Ohjaaja yritti taas jäljestää (ja hermostui, kun ei muistanut mihin oli siksakkinsa polkenut) ja Momo meni miten sattui. Tosin ohjaaja ei edes antanut Momolle mahdollisuutta ratkaista ongelmaa, kun roikkui remmissä, repi Momoa välillä pois jäljeltä ja yritti itse jäljestää tietämättä yhtään minne suuntaan. No, päästiin kuitenkin siksakin loppuun ja suoran alkaessa sain koottua itseni ja juuri ennen kulmaa päästin remmin löysälle ja annoin Momolle (vihdoin!) ohjat. Loppusuoran eteni noin viisi senttiä tms jäljen vieressä, ilmeisti tuuli painoi jälkeä jonkin verran sivuun. Ensin meinasi mennä ohi kulman, mutta korjasi heti hienosti ja loppupätkässä ei taas mitään sanomista. Jokatapauksessa harmittaa vietävästi ja huomenna viimeistään on tehtävä Momolle korjaava jälki.

Taralle tein aiempia huomattavasti pidemmän jäljen yhdellä kulmalla varustettuna. Eipä kamalasti huomautettavaa. Mentiin rauhallisesti ja tarkasti, tosin ihan lopussa alkoi jättämään (mikä Taran ollessa kyseessä tarkoittaa melko varmasti sitä, ettei ole tarkastanut paikkaa...) nakkeja syömättä. Tara on tehnyt tätä aiemminkin, ja ihan selkeesti sillä on kiire lopun isommalle palkalle, eikä se enää malta olla tarkkana kun loppu on ihan nenän edessä. En tiedä, pitäisköhän jättää lopusta isompi palkka kokonaan pois ja yrittää hoittaa loppupalkkaus jotenkin muuten.