Aurinkoinen sunnuntaiaamu tarkoittaa täälläpäin sitä, että koko alueen ihmiset änkevät ulkoilemaan, mikä tarkoittaa taas sitä, että rauhassa ei saa ollaa missään. Koska eilen saatiin ulkoilla upeasta säästä huolimatta sekä aamu että iltalenkit melko rauhassa (jopa niin, että Momokin pääsi kunnolla ja pitkään harrastamaan spurttailua) päätin kokeilla onnea ja lähteä tyttöjen kanssa kunnon lenkille siitä huolimatta, että liikkeelle päästiin vasta yhdeksän aikoihin. Pitihän tytöille keksiä jotain kivaa ohjelmaa viikonlopuksi (ensi viikko kun menee kuitenkin taas pää kolmantena jalkana töitä tehdessä, on vielä viimeinen viikko ennen täysipainoiseksi opiskelijaksi ryhtymistä), kun eilisen päivän mamma laiminlöi viihdyttämisvelvoitteensa lenkkejä lukuunottamatta täysin, ja istua kökötti koetoimitsijakurssilla koko päivän.

Ensin lähipellolla spurttailua (näyttää siltä, että sunnuntaiaamuina liikennettä ei ole juuri lainkaan!) ja sitten talsittiin viikonloppujen vakkaripellolle polkemaan jäljet. Momon perjantain upeasta jäljestämisestä innostuneena lisäsin haasteita edelleen, pituutta suurin piirtein saman verran kuin viimeksi, mutta nyt lisäsin kolmen kulman lisäksi ensimmäisen kulman jälkeen ässän. Maa oli täysin jäässä, en saanut multakohdissa maata rikki edes "kuopimalla", joten pyrin sijoittamaan lihapullastopperit niihin kohtiin, missä oli pelkkää multaa, eikä juurikaan muuta. Momon jälkeä polkiessa heinät olivat vielä huurussa, mutta Taran jälkeen siirryttyäni missään ei näkynyt enää huurua (aurinko paistoi niin kirkkaasti, ettei ihmekkään). Taralle taas vain suora pätkä, mutta nameja taas vähennetty - Taran pätkälle tuli aika paljon kovaa multaa, johon yritin sijoitella namit. Kovinkaan kauaa en uskaltanut antaa jälkien vanheta, koska ympärillä alkoi käymään niin vilkas liikenne, että luultavasti jossain vaiheessa joku ohikulkijoissa olisi taas jäljen päällä...   

Periaatteessa Momon jälki kokonaisuutena meni ihan jees - kaksi kulmaa kolmesta meni erinomaisesti, ässän Momo meni kuin vettä vain ja suurin osa suoria meni uskomattoman hienon näköisesti. Mutta, mutta... Multakohdissa Momo meni niin sekaisin kaksi kertaa, että jouduin antaa apuja näyttämällä mihin suuntaan kannattaisi nokka suunnata ja yhdessä kulmassa Momo jäi pyörimään todella pitkäksi aikaa ennenkuin pääsi eteenpäin. Kaiken lisäksi janalta Momo otti ensin takajäljen, sitten alkoi vain päättömästi pyörimään, kunnes otin Momon takaisin ja lähetin uudestaan, jonka jälkeen menikin moitteettomasti. Tosin tässä voi olla osasyynä se, että aiemmin olen lähettänyt Momon noin puolen metrin päästä, paalun kohdalta (jossa heti myös namit) - nyt lähetin noin kahden metrin päästä, paalu oli alussa (joten Momo on voinut ehkä pyrkiä paalulle ja sen vuoksi lähteä takajäljelle..) ja namitkaan eivät olleet ihan kohdalla, vaan vasta noin metrin päässä. Nooh, kattellaan.

Tarallakin näytti olevan tänään vaikeuksia. Muuten meni mallikkaasti (ja tooodella rauhallisesti, nyt aletaan oikeasti olla jo vähän liiankin tarkkoja...), mutta multakohdissa Tarallakin katosi tatsi jäljestä ja joutui pyörimään löytääkseen jäljen uudelleen. Outoa, että molemmilla oli samannäköisiä vaikeuksia. Kuitenkin ollaan jäljestetty tuossa pellolla aiemminkin, ja ihan varmasti on pakostakin noita multakohtiakin tullut mukaan jälkiin. Voikohan syy olla vain siinä, että 1) maa oli jäässä, enkä saanut sitä rikki 2) muu maasto oli ruohoa ja heinikkoa, joten kontrasti oli sitten normaalia suurempi näiden välillä...

Plääh, no pitää kattella ensi viikolla uudelleen.      

Jäljen jälkeen sitten jatkettiin lenkkiä. Porukkaa oli älyttömästi, mutta sinnikäästi talsittiin eteenpäin ja tuurilla meidän kuraojien reunustamat pelto ja kenttä olivat vielä kansoittamatta, joten tytöt pääsivät vetämään rallia ja rypemään ojissa (ja itku pitkästä ilosta - tänään taitaa olla harjauksen ja pesun vuoro pitkästä aikaa, ojien pientareet nimittäin olivat täynnä takiaispensaita ja nyt tytöt ovat aika villin näköisiä :). Siinä samassa kun otin tyttöjä välillä kuulolle, ettei leikit mene liian rajuiksi, otin liikkeestä istumista "kimppaliikkeenä". Ensin mitään sen kummemmin ajattelematta, mutta sitten vähän vähemmän huolimattomasti, kun huomasin, että Momo, joka ensin tarjosi maahanmenoa (liikkeen uudelleenopettelu alkoi siis siitä, että Momo tarjosi pelkästään seisomista, sitten alkoi tarjoamaan maahanmenoa, mutta istumista ei ole kertaakaan tarjonnut ilman apuja ja tuo on kuitenkin osannut liikkeen joskus ilman mitään ongelmia...blondi mikä blondi :), mutta huomattuaan ettei siitä saa palkkaa, mutta istuva Tara saa, alkoi vihdoin tarjoamaan istumista. Jiihaa! No, tästä innostuneena ajattelin, että voisihan sitä ottaa vähän tottelemista, kun viime kerrasta on ties kuinka pitkä aika. 

Taralle ruutua, kaukoja ja paikallaan seuraamisia. Tara oli niin täpinöissään päästessään pitkästä aikaa tokottamaan, että teki tosi tarkasti ja ihanan täpäkästi. Tosin kaukoissa edelleen ongelmia seiso-maahan-seiso liikkumisen kanssa, mutta kiitos Annamarin selityksen, nyt tajuan mistä moinen johtuu ja miten sen saisi korjattua, jos vaan jaksaisi (eli Taran pitäisi nousta seisomaan liikuttamalla takajalkoja taaksepäin, kun nyt Tara nousee seisomaan liikuttamatta jalkojaan ollenkaan).

Momolle otin luonnollisesti liikkeestä istumista (joka onnistui nyt myös ilman Taraa!!!), palkkasin heittämällä lihapullan Momon selän taakse heti kun peppu oli menossa maahan ja tuolla näyttikin tulevan liikkeesen vauhtia. Lisäksi otettiin voittajan kaukojen opettelua ihan vauva-asteelta (jos onnistuisi näin välttämään samat ongelmat kuin Taralla nyt) eli ohjasin Momon seisomaan kädellä, niin että takajalat siirtyivät taaksepäin. Ei tuo näyttänyt ainakaan noista toistoista hoksaavaan mistä oli kyse, mutta ehkä se jossain vaiheessa. Lopuksi koko kentän pituinen eteenmeno ruokakipolle (oltiin ensin yhdessä viety kippo paikoilleen) - pitkoi minkä koivistaan pääsi ja ilman kaarroksia.

Tokottamisen jälkeen olikin hyvä alkaa raahustamaan kotiin päin, jos ei tyttöjä väsyttänyt, niin ainakin mamma oli puolikuollut kotiin päästyään :)

Parhaillaan kirjoitan tätä sohvalla istuen, niin että Momo on tunkenut päänsä kainalosta sisään ja kuorsaa pää mahani päällä (erittäin ergonominen ja helppo kirjoitusasento siis :). Ennen tätä mukavaa ja rauhallista läheisyyttä Momo hyppäsi ensin viereen ja yritti kirputtaa (tosin reippaasti liian rajusti...) ja nuolla koko naaman, ja vasta kun näin rajut hellimiset kiellettiin, suostui nauttimaan pelkästä läheisyydestä. Ainahan Momo on viihtynyt lähellä, mutta eilisestä illasta lähtien tuo on ollut ihan älyttömän hellyydenkipeä. Kaikenlisäksi eilen illalla remuamisen yhteydessä tuo ei normi tapaan käynytkään käteen kiinni (tämä siis kuuluu meidän yhteiseen leikkiin ja on ihan sallittua ja jopa yllytettyä :D), vaan alkoi astumaan. Kaiken huipuksi Momo eilen illalla harrasti myös vieressä istumista ja siinä paikallaan nylkyttämistä. Niinpä epäilyksenä onkin, että Momolla taitaa olla tärppipäivät menossa tai ainakin tulossa hyvinhyvin pian...