Aamulla pakkasin reppuun purkkiruokaa ja suunnattiin tyttöjen kanssa pellolle. Tarkoituksena korjata eiliset ohjaajan mokat.

Ilma oli sairaan kylmä, mutta aurinkoinen. Kävellessä oli vielä kylmä, mutta siinä vaiheessa kun poljin jäiseen peltoon jälkeä, alkoi pikku hiljaa tulla lämmin... Tämän vuoksi Momon jäljen polkemisen jälkeen ei kunto ja energia riittänyt tekemään Taralle kuin minimittaisen jäljen.

Momolle en edes yrittänyt tänään tehdä siksakkeja tai muita ihmeellisiä kuvioita - päätin jättää kikkailun sellaisiin kertoihin, kun mukana on joku itseäni fiksumpi vahtimassa tekemisiäni :D. Momolle poljin noin 15 metriä suoraa, kulma, noin 10 metriä suoraa, kulma, 5 metriä suoraa, kulma ja lopuksi noin 10 metrin suora. Noin 3 metrin pätkiä ilman namia. Taralle vain noin 5 metrin suora pätkä. Jälkien vanhenemista odotellessa ehti Momon jäljen päältä risteillä koira fleksin nokassa ennenkuin ehdin huutaa tyyppien olevan jäljen päällä. Pitäisi varmaan lähteä pimeän aikaan ulos jos haluaisi selvitä aurinkoisena sunnuntaipäivänä ilman häiriöitä...

Momo jäljesti kuitenkin erinomaisesti, jossain vaiheessa meinasi ottaa ilmeisti tuon koirakon tekemän harhajäljen, mutta nokka palasi samantien takaisin jäljen päälle. Nyt alusta asti pidin liinan löysällä ja annoin Momon jäljestää ihan itse. Kulmissa tuo näkyi siinä, että Momo meni noin puoli omaa mittaansa yli jäljen, sai sitten jäljestä hajun ja kaarsi takaisin jäljen päälle noin (alle) puoli metriä kulman jälkeen. Jokaisessa kulmassa siis jäi lievä kaarros, mutta eikai se niin kamalasti haittaa... Jäljen jälkeen oltiin kuitenkin molemmat enemmän kuin tyytyväisiä :). Momo varmaankin siihen, että sai tehdä rauhassa hommia ilman, että joku raivostuttavasti sössii väliin ja minä Momon ripeän tarkkaan työskentelyyn ja ennenkaikkia omaan malttiin luottaa Momoon.

Tarankaan jäljessä ei ollut moittimista. Tällä kertaa ei edes hutiloinut jäljen lopussa, vaikka jäljen päässä olikin jättikeko ruokaa :). 

Kotimatkalla törmättiin entiseen naapuriin. Naapuri oli koirineen koirapuistossa, joten tytöt joutuivat yrittämään käyttäytyä sivistyneesti, vaikka senttien päässä juoksi tai tuli tervehtimään epämääräinen joukko toisia koiria. Momoa otti selvästi pattiin, kun ei päässyt mukaan, etenkin jos aidan toisella puolella intouduttiin juoksemaan hippaa. Tara taas oli pahantuulisuuden perikuva - kun haukkuminen kiellettiin, Tarasta lähti tasainen matala murina koko sen ajan, kun joutui kestämään moista seuraa :D.