Kotityöpäivän kunniaksi päätin tehdä tytöille aamulenkillä jäljet. Jääkaapissa ei tällä kertaa ollut nakkia tai lihapullia, joten avuksi kaivoin jostain tokokisoista voitetun purkin koiranruokaa ja frolicin tyyppisiä nappuloita.

Momolle tällä kertaa vain yksi kulma, muuten pitkähköt pätkät ihan suoraa (joissa siis yleensä vauhti tuppaa kiihtymään jos namia ei ole viljelty tarpeeksi tiheään). Vauhtia oli tälläkin kertaa, mutta nyt malttia oli selvästi jo enemmän. Namittomissakaan pätkissä ei vauhti kiihtynyt lainkaan siitä mitä se muuten oli. Kulmaa aloin nyt sitten pohtimaan. Nyt ollaan pari kertaa jätetty itse kulma tyhjäksi nameista ja laitettu vain kulman jälkeen namia. Nyt Momo sitten pikkaisen oikoi kulmassa. Haistelee kyllä siihen asti kun suora loppuu, mutta siitä sitten jotenkin oikaisee. Äh, vaikea selittää - täytyy katsoa josko seuraavatkin kulmat menevät samalla lailla hassusti ja miettiä sitten tarvitseeko asialle tehdä jotain.

Taralle ei sitten riittänyt purkkiruokaa kuin jäljen alkuun, joten Tara sai jäljestää nappuloilla (mikä on ihan hyvä painonhallinnan kannalta ja ahnettakin ahneempana tuolle on oikeastaan ihan sama mitä siellä jäljellä on, kunhan on RUOKAA :D). Taralle tein aiempaan tapaan vain lyhyen suoran pätkän. Nyt ensimmäistä kertaa ei tarvinnut rauhoitella menoa lainkaan, vaan tosi rauhallisesti ja varmasti tyttö tarkasti joka askeleen! Jos muutaman tällaisen vielä tekisi ja alkaisi sitten lisäämään haasteita.

Jäljestämisen jälkeen Annamari kera Taunon, Blancon ja Vilin liittyivät seuraan ja talsittiin yhdessä loppulenkki. Kiva saada välillä seuraa lenkille ja erityisesti Momo oli innoissaan potentiaalisista leikkikavereista (ja varmaan erityisen otettu siitä, että jopa Blanco intoutui pyytämään Momoa leikkiin :). Remmissä tosin Momo näyttää olevan niin orientoitunut eteenpäin kulkemiseen, ettei ollut huomaavinaankaan Taon leikkiinkutsumisia.  

Kotiin talsittiin sitten taas pellon poikki. Kun Tara yllytti Momon leikkiin uskalsin päästää Momonkin eilisistä tapahtumista huolimatta vapaaksi ja tänään onneksi selvittiin ilman karkumatkoja. Mikä oli erityisen onnekasta, sillä pellolta päästyämme oli uudella tiellä hirveä joukko ihmisiä joiden seassa myös poliiseja. Vähän näytti tilaisuus siltä (sellon tms soittajineen ja puheenpitäjineen), että olisivatkohan avaamassa uutta tietä käyttöön. Jos näin on, niin saadaan varmaan heittää hyvästit rauhallisille peltoriekkumisille - Momon kanssa ei kyllä hermorakenne kestä tien vieressä vapaana pitämistä...