Taas kulunut hurjan pitkä aika sitten viimekertaisen päivityksen. Tosin eipä täällä kamalasti ole tapahtunutkaan, työt kun tuppaavat häiritsemään harrastamista :).

Elämä on mennyt samaa rutiinia viikosta toiseen. Lähdetään tyttöjen kanssa aamuisin viideltä lenkille, jotta saadaan nauttia edes vähäsen omasta rauhasta. Aluksi herääminen oli yhtä tuskaa, mutta nyt noita lenkkejä jo odottaa iltaisin, niin onnellinen varsinkin Momo on, kun saa viilettää pitkin peltoja ja metsiä sydämensä kyllyydestä. Tara taas nauttii enemmän kuraojissa lutraamisesta ja antaa Momon kuulla kunniansa mikäli Momo on saanut mamman hätääntymään lähtemällä liian pitkäksi hajujen (tai jonkun liikkuvan :) perään. Aamuisin siis tehdään parintunnin rymylenkki ja illalla tytöt saavat tyytyä, ainakin näillä helteillä, pelkkään pissalenkkiin. Suunnitelmissa kyllä aina on, että töiden jälkeen treenaisi edes vähäsen, mutta treenimotivaatio on kadonnut jonnekin todella kauas. Kadonneen motivaation löytämistä ei ole pahemmin auttanut se, että melkein jokakerta kun olen saanut raahattua poppoon johonkin treenikamppeiden kanssa, jokapuolelta tuntuu rynnivän täysin holtittomia irtokoiria (ja niiden välinpitämättömiä omistjia) - mieluummin säästää siis hermoja ja jättää treenaamatta. Ryhmätreeneihin taas ei töiden takia joko ehdi ajoissa tai sitten ne ovat niin myöhään, että aikaisen heräämisen tainnuttamana ei ajatus treenaamisesta jaksa innostaa. Joten ollaan siis oltu pikkaisen pidemmällä treenitauolla, jonka loppua ei ole näkyvissä :).

Onneksi seuraava koitos on vasta erkkarissa, joten ehkä motivaatio palailee ennen sitä. Päätin eilen ilmoittaa Taran voittajaluokkaan, vaikka tunnaria ei olla treenattu vielä lainkaan ja muitakin vain huvikseen kokeiltu. Jotenkin vain tuntuu helpommalta lähteä treenaamaan vakavammin ja joskus sitten kisaamaankin, jos saisi edes jonkinlaisen käsityksen millaista siellä voittajaluokan kehässä tulee olemaan. Momo esiintyy sitten avoimessa luokassa. Yhden ykköstuloksen ollaan vasta onnistuttu saavuttamaan. Aika paljon saisi tehdä töitä, että osa liikkeistä olisi niin varmoja, että kokeissa olisi kiva (no, kivampaa, mikään nautinto kisaaminen ei ikinä taida tällaiselle jännittäjälle olla :D) käydä.

Mutta hurjan onnellinen olen siitä, että Momon kaukot alkoivat pitkän tahkoamisen jälkeen vihdoin luonnistumaan ja nyt niitä voi pitää jo melko varmoina. Vähän samalla tavalla kävi kuin noudonkin kanssa - ruualla tahkoamalla ei tapahtunut mitään, mutta kun vaihtoi palkan leikkiin ja taisteluun ensin kotona häiriöttömässä tilassa, niin johan alkoi toimimaan! Tosin kaukojen kanssa tarvittiin vielä muutama treeni apuohjaajan ja liinan kanssa, ennenkuin homma oli paketissa myös oikein kunnon häiriönalla. Seuraavassa kokeessa Momo sitten tekikikin hienot kaukot siitä huolimatta, että kaveri oli viereisessä kehässä ja päästi vielä ilmoille kunnon kiljahduksen juuri ennen Momon kaukoja. Ja tästä huolimatta en voinut viimeisimmissä koitoksessa luottaa koiraan niin paljon, että olisin antanut käskyt normaalilla äänellä :D. 

Noudossa Momolla taas nousee kierrokset kokeissa (no, treeneissä myös :) niin, että irrottaminen on aina yhtä jännää. Ei ole vielä kertaakaan jättänyt irrottamatta, mutta viimeksi härkki aika reippaasti kapulaa irrottamisen jälkeen. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain :D. Ihan viime aikoihin asti olen palkannut noudon suoraan irrottamisen jälkeen kapulalla taistelulla - ja nyt alkaa näkymään palkkauksen seuraukset...  

Ehkä ongelmallisin liike tällä hetkellä on luoksetulon seisominen. Ei olla selvästikään vielä siinä vaiheessa, että Momo tajuaisi täysin mitä siltä haluaisin. Nyt ollaan vain tehty toistoja leikin nojalla eli peruuttamista ja seisomista tai Momon kutsumista missä sitten onkaan ja kun on tulossa seiso käsky. Noin se onnistuu kohtuu hyvin useimmiten, mutta liikkeenä on aika arpapeliä seisahtaako heti vai vasta miettimistauon jälkeen. No, ehkä se jossain vaiheessa alkaa sujumaan varmemmin.

Taran kanssa pitäisi alkaa tosissaan treenaamaan voittajan kaukoja, ruutua, tunnaria (kun saisi edes hajuttomat kapulat jostain...). Ruutuun menee nyt paljon heikommin, kun otettiin ruudusta ruokapalkka pois. Nyt pitäisi kokeilla sitä, että ruudussa on välillä ruokapalkka ja välillä ei - josko sitten lopettaisi arpomisen ja menisi yhdellä käskyllä loppuun asti. Kaukot toimivat kotona ruokakupilla ja ihan lähietäisyydellä, mutta jos yrittää siirtää mitään uusista jutuista ulos (edelleen lähietäisyydellä), tyttö menee sekaisin. No, ehkä me tarvitaan vaan lisää toistoja ruokakupin edessä. Tunnarin osalta jääkaapissa on ollut nyt pari päivää hajustumassa (laiskana kun en sitten jaksanutkaan alkaa treenamaan ihan vielä :D) kapula, jolla pitäisi alkaa aloittaa OMA:n opettaminen. Ehkä huomenna sitten...

Eli kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta käytännön toteutus tarvitsee vielä hiukan lisää motivaatiota :D

Ai niin, kun viimeksi manasin Momon tumpputurkkia - eiköhän Taran turkki alkanut tumppuuntumaan ihan samaa vauhtia. Nyt pitää vaan pitää sakset piilossa, etten innostu ihan vahingossa testaamaan kampaajan taitojani jompaan kumpaan :D.