Laiskottanut viime aikoina ihan urakalla, joten bloginkin päivitys on jäänyt vähän retuperälle. Nyt on kuitenkin tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja raapustaa asiat muistiin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sunnuntaina 29.4. piipahdettiin Momon kanssa harjoituskoirakkona tokokoulutusohjaajakurssilla. Kauko-ongelmaan ei sieltä(kään) saatu oikein apuja, mutta ruutuun ja luoksetulon pysäytykseen sitäkin enemmän. Aiemmin olen treenannut pysäytystä peruuttamalla (peruutus, käsky ja palkka kädestä), nyt saatiin hyvä lisäneuvo tapaan, eli palkka lentääkin koiran pään yli. Tuon jälkeen siirryttiin täysin tuohon tyyliin ja Taran seisahtaminen nopeutui ihan älyttömästi ja Momo vasta nyt tajusi koko liikkeen. Jippii! Ruutuun opettaminen oli ihan erilainen kuin mitä ollaan Taran kanssa tehty (eli ruokakuppi ruudussa ja koiran lähettäminen kipolle). Nyt koira jätettiin odottamaan ruudun ulkopuolelle ja mentiin itse ruutuun osoittamaan haluttua paikkaa ja sitten käskytys itse ruudun vieressä ja sitten takana – ja sinnehän se meni joka kerta. Vielä ei olla saatu kotona aikaiseksi kokeilla tapaa, mutta kun seuraavaksi treenataan ruutua, niin varmasti kokeillaan.

 

Samoihin aikoihin kaukot alkoivat vihdoin sujua Momon kanssa kotona. Ollaan treenailtu useampaan kertaan päivässä lelun kanssa ja tällä hetkellä Momo tekee liikkeen sisällä nopeasti ja innokkaasti oli matka mikä hyvänsä – ulkona ja häiriössä asia onkin sitten eri juttu. Momo joko nousee tai sitten ei. Mutta kaukoista lisää vähän myöhemmin.

 

Lauantaina 5.5. korkattiin Momon kanssa missikisojen avoin luokka. Odotuksia ei ollut nimeksikään, mutta Mompsis yllätti ollen VSP ja saaden toisen sertinsä. Nyt kun vielä se viimeinen saataisiin, niin ei tarvitsisi mamman enää jännittää kehän laidalla. Tosin edellinenkin serti tuli PK-tapahtumasta, joten varaudumme pitkään odotukseen :D. Annalle jätti-iso kiitos handlaamisesta, jälleen kerran. Ilman Annaa en varmaan enää uskalla mennä kehään ollenkaan, sen verta toivotonta oma toiminta kehänauhojen sisäpuolella on J.

 

Sunnuntaina 6.5. osallistuttiin kauan odotettuun tottelevaisuusseminaariin Launoisissa. Kouluttajana toimi KNPV-kouluttaja Theo Kroezen apurinaan Jenni Uski. Vaikka oli jo etukäteen kuullut paljon hyvää asiasta, niin silti omat odotukset ylittyivät huimasti. Paljon tuli uutta ja jotain vanhaa, jonka vasta nyt ihan oikeasti ymmärsi. Taraa tosin ei kiinnostanut touhu lainkaan – mamma oli taas jostain syystä ihan outo kun sitä jännitti touhuta ihmisten edessä ja niihin tilanteisiin parhaaksi havaittu tapa on tietenkin sulkea muu maailma ulkopuolelle eikä kuunnella yhtään mitä se huutelee. Niin ja olihan siellä vähäsen niitä pörriäisiäkin joita piti vahtia silmä kovana etteivät pääse vaan liian lähelle…  Ja vaikka sen on aina jollain tasolla tiennyt, niin nyt kun joku toinen siitä mainitsi, niin onhan se totta, että sitä tulee sääliteltyä Taraa aika kovasti, ja eihän silloin voi mitenkään vaatia, vaan pitää maanitella ja esittää monenlaisia käskyjä, joista toinen saa sitten valita mieleisensä (joka siis ei useinkaan ole se, mitä toivotaan J ). Tähän tullaan nyt kyllä oikeasti puuttumaan. Tosin varmaan helpommin sanottu kuin tehty, sen verta hyvin tuo pikkuinen osaa vetää niistä oikeista naruista, joilla mamman saa toimimaan oman tahdon mukaan.. Hyppyä kokeiltiin Taran kanssa myös ja saatiin hyviä vinkkejä hyppytekniikan parantamiseen. Momon kanssa kokeiltiin seuraamisneliötä ja hitsit kun oli kiva huomata, että kun itse liikkuu "arvaamattomasti", niin muuttuu koirankin silmissä kiinnostavaksi. Tätä tullaan ehdottomasti soveltamaan kotona! Momolle saatiin myös vinkkejä siihen mitä tehdä mopo, rullis yms jahtaamisen kanssa (oma rauhallisuus tärkeimpänä). Niitä ollaankin jo testailtu ja tietyissä tilanteissa opit toimivatkin varsin hyvin – tosin itselle on tosi vaikeaa pysyä rauhallisena kun muutaman sentin päästä ohittaa mopo tai moottoripyörä josta kaksi siinä tilanteessa aikasta vahvaa tyttöä haluaa osansa. Mutta harjoitusta, harjoitusta J . Yleisestikin omaan liikehdintään, käytökseen ja periksiantamiseen tulee ihan varmasti semman jälkeen kiinnitettyä paljon enemmän huomiota. Kaiken kaikkiaan asia, joka varmasti pysyy muistissa kauiten oli kuitenkin Theon rauhallisuus, määrätietoisuus ja reiluus koiria käsitellessä. Kun itse pystyisi joskus samanlaiseen toimintaan…

 

Momosta muutama kuva semmassa (kuvat: Annamari Aarnio):

 

                           

 

 

Keskiviikkona 9.5. suunnattiinkin sitten töiden jälkeen Nikon, Momon ja Taran kanssa Taran kevään ekaan tokokokeeseen. Jännitti taas ihan sairaasti, eikä kaikki mennyt ihan toivotun mallisesti, mutta pääasia kuitenkin, että kotiin lähdettiin ykköstuloksen ja siten TK2 kera. Jee, tämä oli kyllä työvoitto jos mikä! :D Pisterivin ja kootut selitykset voipi lukea kotisivuilta.

 

Eilen oltiinkin sitten samalla kokoonpanolla korkkaamassa Momon eka tokon avoimenluokan kisa. Ihan putkeen ei mennyt, ei edes lähelle… Kaukot meni odotetusti nollille - eihän se sieltä noussut. Koska kotona Momo tekee liikkeen ihan innolla, niin taidan uskaltaa nyt ottaa apuohjaajan ja liinan mukaan treeneihin. Nyt sen uskoisi pienen pakon kestävänkin jo, kun tietää mitä siltä halutaan. Hyppykin meni nollille - ei sen takia että Momo ei olis hypännyt tms, vaan siks että ohjaaja teki vähän liikaakin. Taran kokeesta asti olin hokenut itselleni ettei saa sitten missään nimessä liikkua (koska siitä mainittiin siellä vaikka tuomari ei liikettä nollannutkaan) ja koko odotusajan tänään sama virsi, mutta mitä mä teen - no liikun tietenkin. Tunsin kyllä kun jalka lähti liikkeelle, mutta eipä siinä enää siinä vaiheessa oikein mitään voinut tehdä J . Ja sitten vielä yllätys nolla kaupan päälle: Momo varasti noudossa. Ikään ei ole sitä ennen tehnyt, mutta voipi johtua siitä, että hetsaan sitä aina eka kapulan kanssa ennen itse liikettä. Nyt kun kapulaan ei saanutkaan koskea lainkaan, niin arvata saattaa kuinka tohkeissaan joku oli. No, jos jotain positiivista niin meidän noutointo-ongelmat on ainakin nyt todistetusti historiaa. Ja ei tässä vielä kaikki: ennen paikallamakuuta kysyin kolme kertaa missä ryhmässä me suoritetaan liike - ja siitä huolimatta jäin omasta ryhmästä ja jouduttiin odottamaan yli tunti seuraavaa. No ei se kamalasti harmittanut enää siinä vaiheessa, kun vähästä harjoittelusta huolimatta Momo pysyi nätisti maassa koko ajan! Ja sitten vielä viimeinen ohjaajan moka - luoksetulossa oletin tuomarin kertovan koska saan sanoa käskyn (turha kysyä miksi, eihän tässä ole tullut Taran kanssa kuin ihan muutaman kerran käytyä avoimen kisoissa), no onneksi tajusin jossain vaiheessa, ettei sitä tule ja tajusin myös käskeä  Momon seisomaan. Lopputuloksena kolmostulos 117,5 pisteellä (tarkemmat pisteytykset ja kootut selitykset kotisivuilta). Kyllähän noille jo eilen tuli naurettua, ja kamalasti tuli opittua siitä mitä vielä pitää tehdä, mutta samalla ahdistaa ajatus seuraavasta kokeesta.

 

Siinä odotellessa tuli sellainen vanhempi lauttasaarelaisrouva ihailemaan tyttöjä (kun ei tällaisia koira siellä kuulemma näy). Hetken jutustelun jälkeen rouva tokaisi, että miksi Taralla on niin huonosti "hiukset" (reppana joutui siis kulkemaan muutama päivä sitten laitetun ponnarin kanssa, joka oli jo puoliksi valahtanut silmille). Taran frisyyri kuulemma näytti ihan heinäsuovalta, kun Momolla taas oli hieno siisti ponnari. Seuraavaksi täältä lähiöstä ihmisten ilmoille liikkuessamme pitää siis muistaa laittaa omien hiuksien lisäksi myös tyttöjen frisyyrit kuntoon :D .

 

Tänään meillä olikin sitten paniikinsekaiset aamutunnelmat. Ensin Momosta löytyi punkki josta jäi epäonnistuneen nyppäysyrityksen jälkeen pää sisään - alue punkin ympärillä oli jo alunperin punainen ja tietty nyppimisen jälkeen vielä ärtyneempi. Olin sitten unohtanut viikon hässäköiden takia laittaa expotit. No, hysteerinen kun olen, niin expottien laitoin jälkeen kiikutin tytöt vielä lääkäriin tarkastettavaksi. Kuulemma punkki oli vielä niin pieni, ettei välttis ole ehtinyt levittää mahdollista virusta, eli ei saatu antibioottikuuria, mutta tarkkaillaan nyt viikko ettei tule punaisia renkaita ja hoidetaan ärtynyttä aluetta betadinella. Kaiken hyvän lisäks Tara reagoi vielä aiempaa voimakkaammin expottiin. Nyt se levottomuuden lisäksi alkoi kuolaamaankin. Ihan selkeä allerginen reaktio oli tuomio ja enää ei saada ikinä expottia käyttää ettei tule pahempaa. Olisihan tuon voinut itsekin päätellä jo aikaa sitten, mutta jotenkin on vaan ajatellut, että tökötti on vähän kirvellyt/haissut pahalta ja Tara on herkkiksenä reagoinut siihen. Ens kuussa pitää sitten niellä ennakkoluulot ja kokeilla frontlinea.