Tytöillä on ollut viime aikoina aika ankeat oltavat - leikkiminen ja painiminen kun on kielletty kokonaan tappelupoikasen jälkeen. Irti nuo saavat olla edelleen kuten normaalisitkin, mutta kiellän jokaisesta leikkimisyrityksestä. Eihän siinä sitten huvita juosta jos ei saa samalla vähän kaveria nujuuttaa, joten alkuinnostuksen jälkeen Tara lompsii mamman kantapäillä ja Momo kulkee nenä maassa muutaman metrin edellä *laiskimukset!*. Toivotaan, että jossain vaiheessa ylimääräistä energiaa kertyy sen verran, että myös yksinään juokseminen alkaa huvittamaan. No, Tarahan ei ole ikinä harrastanut moista, mutta Momon osalta hellin vielä toivonkipinää...

Eilen oltiin tyttöjen kanssa taas treenaamassa ilmaisua. Tara oli revetä liitoksistaan, kun sekin pääsi kerrankin tekemään ihan oikeita juttuja. Taralle siis otettiin muutama peräänlähtö. Tuli niin hyvä mieli, kun toinen oli niiiin onnellinen ja innoissaan J . Momon kanssa otettiin sitten ihan oikeata rullailmaisua samalla kaavalla kuin viimeksikin. Tällä kertaa rulla pysyi suussa irti – käskyyn asti toisella pistolla, josta sitten kunnon palkka ja treenit loppui siihen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Selvästi treenit alkaa tuottamaan tulosta, jos ei rullailmaisussa, niin sitten muussa elämässä. Aamulenkillä Momo bongasi pellolla tyhjän puolentoistalitran limsapullon, jota oli tosi inhottavaa ottaa suuhun, kun se aina pongahti jostain kulmasta otteesta. Pienellä innostamisella pullo tuli kuitenkin uudestaan ja uudestaan luokse ja nätisti nakotettiin edessä kunnes sanoin irti. Ihanan tomeraa touhua J . Momohan ei ole aiemmin mitään muuta noutanut "kunnolla" kuin noutokapulaa, joten näistäkin tulee iloittua aina ihan kunnolla.

Ilmaisutreenien jälkeen jäätiin vielä hetkeksi tokottamaan tyttöjen kanssa. Momon kanssa vähän kaukoja ja seisomista kaikenlaisista vauhdeista ja kulmista. Taran kanssa seisomista myös, sekä voittajan seuraamisia oikealle ja taakse. Seuraamisissa on havaittavissa jo selvää edistystä ja onneksi into ei ole lopahtanut tippaakaan huolimatta alun säheltämisistä. Kotimatkalla käväistiin vielä ottamassa muutama hyppy skeittiramppien läheisyydessä tönöttävällä metallihäkkyrällä. Kun ei ole estettä käytettävissä, niin täytyy käyttää vähän mielikuvitusta – me ollaan hypitty mm.  koirapuiston koirapatsaiden, kukkaistutusten suojakaiteiden ja kaikenlaisten penkkien yli. Eipä tuo ole kamalasti näyttänyt vaikuttavan siihen miten kokeissa hypitään sen oikean esteen yli – tosin hyppytekniikka on molemmilla luultavasti ihan kamala – pitäisi varmaan joskus pyytää jonkun osaavamman katsomaan miltä noiden hyppiminen näyttää…  Momo näytti tällä treenikerralla jo pikkaisen hiffaavan, että nykyään mamma haluuakin, että siellä esteen takana istutaan eikä seistä ja eteenkin Momo tulee istumaan melkoisen nätisti. Tosin eilen istuminen vesilätäkköön näytti olevan työn ja tuskan takana – mutta meni se peppu kuitenkin joka kerta maahan asti J .

Tänäänkin päästiin ilmaisutreeneihin ja samalla kaavalla mentiin edelleen. Nyt Momo sai treenata ensimmäiseksi ja viimeiseksi, kun mammalla oli vaihteeksi ahnehtimispäivä… Molemmilla kerroilla rulla taisi pysyä suussa irti-käskyyn asti vasta (tai jo – ihan miten sen ottaa :D) kolmannella pistolla. Sitten taas näytölle ja bileet pystyyn. Momo selvästi ainakin ekalla pistolla usein on niin täpinöissään, että suu harvemmin pysyy loppuun asti kiinni. Nyt Leena ja Annamari olivat tosin sitä mieltä, että Momo alkaa jo näyttämään siltä, että se oikeasti ajattelee ennen kuin tipauttaa rullan – pysähtyy miettimään mutta ei sitten kuitenkaan malta ihan loppuun asti suorittaa. Ihan ekalla pistolla Momo jopa yritti rullan tipautettuaan korjata mokan, mutta ei sitten malttanut yrittää nostaa liukasta rullaa ihan loppuun asti ohjaajalle asti. Mutta siis – näyttää ja tuntuu siltä ohjatessa, että Momo alkaa hiffaamaan mitä siltä halutaan oikeasti  J.

Taran kanssa yritin tokottaa treenien jälkeen. Yllättäen siitä ei tullut sitten mitään. Tara oli jostain (joko vieressä oleva Leenan auto, jalat kipeytyneet odottelussa tai sitten jotain ihan muuta…) todella paineistunut. Lipoi huuliaan ja sillä oli sellainen "jännittynyt ilme" – samanlainen fiilis tuli kuin kahdessa viimeisessä toko kokeessa. Treeneissä tuollaista en ole ikinä aiemmin havainnut muuten kuin jos joku ottaa kuvia ihan Taran lähellä. Luovutin kun Tara ei millään normalisoitunut, mutta vähän jäi vaivaamaan mistä moinen johtui. Tara oikeastaan piristyi vasta kun Annamari ja Tao kääntyivät kotiinsa – siinä samassa Tara iski remmiin kiinni (Taran tapa sanoa, että haluaa leikkiä kun on tosi iloinen olo J ) ja pomppi loppumatkan iloisesti kotiin. Outoa, mutta aika tyypillistä Taraa loppujenlopuksi J.