Momo sitten aloitti juoksunsa lauantaina-aamuna. Tai tuolloin paperituppoineni sen ensimmäisen kerran havaitsin. Kerrankin täällä ollaan iloisia juoksun alkamisesta - ei tarvitse vähään aikaan jännittää onko kyseessä tulehdus vai alkava juoksu...

Ilo juoksusta kyllä laimeni äkkiä eilen hakutreeneissä. Ensin otettiin parkkiksella ilmaisua muistinvirkistykseksi ja jo silloin huomasi aika selvästi, että Momo oli ihan hajujen maailmassa. Meni kyllä ukon luo ja otti rullan suuhunkin, mutta matka mamman luo venyijavanui haistellessa kaikkia kivoja hajuja matkan varrella, ja unohtuihan se rullakin sinne matkan varrelle - joka kerta. Momo ei sitten varmaan tyypillisenä blondina voi ilmeisesti tehdä useampaa ajattelua vaativaa asiaa yhtä aikaa - jostakin piti luopua ja "yllättäen" se oli jokakerta se rulla. Metsässä sama meno jatkui - ukolle mentiin kiireellä, rulla napattiin suuhun, mutta paluumatkalla unohduttiin samantien haistelemaan hajuja. Niinä muutamana suht onnistuneena kertana näytölle kyllä mentiin taas hurjaa vauhtia. Plääh, kohta oikeasti vaihdan tuon haukulle :).

No, jos jotain positiivista. Perjantaina postinjakaja toi ihan sisälle asti kauan odotetun Tie Tottelevaisuusvalioksi kirjan. Ja taas sai hävetä kun ei ole opettanut Momolle niitä alkeellisempiakaan käytöstapoja - Momo peeveli kun luikahti oven välistä suoraan postinjakajan syliin ihan kuin olisi aina odottanut tätä hetkeä päästä tervehtimään rakasta ystävää oven takana. Onneksi postinjakaja ei näyttänyt kamalan säikähtäneeltä, mutta jotenkin olettaisin, etteivät vieraat ihmiset oikein välitä noista Momon rajuista "Heikivakuntulit,mätykkäänsustakovasti!11" tervehdyksistä  . Tara sentäs tervehti  joka ikinen päivä unia häiritsevää postinjakajaa niinkuin pitäisikin  - kyräili oven raossa itsekseen mutisten. Mutta niihin positiivisiin asioihin kirjan tiimoilta. Lauantaina piti pikalukemisen jälkeen testata Taran kanssa voittajan oikealle seuraamista ja sehän toimi! Itse en enää kulkenut ihan miten sattuu jalat ristissä (kirjassa hyvät askelkaaviot, että tällainen koordinaatiokyvytönkin tajuaa :) ja Taralla oli paljon helpompi tulla perässä normaalin näköisesti. Metallinoutoakin kokeiltiin pitkästä aikaa, eikä se ole minnekkään unohtunut. Jee! Momolla otettiin lihapullien kanssa pitkästä aikaa kaukoja perjantaina ja lauantaina ja jostain mystisestä syystä liikkeessä on ihan uudenlaista intoa. Ei ihan sellaista intoa joka saa Taran tauon jälkeen helposti pomppimaan eteenpäin, mutta vauhtia ja intoa kuitenkin. Jee sillekin siis! Lisäksi tuli kirjan innoittamana testattua Taran kanssa maasta seisomaan kaukoa, mutta siitä huolimatta, että yritin noudattaa kirjassa kuvattua käsiliikettä millilleen, ei vaan onnannut. Tara nousi aina ensin istumaan ja vasta siitä seisomaan = tietenkin jalat liikkuivat. No, jospa se onnistuisi vähän mahasta avittamalla aluksi. Ruutuakin kokeiltiin mutta eipä siitä sen enempää, kun ei ollut kovinkaan iso yllätys, että Tara menee sinne missä on ruokaa :).

Tänään makoiltiin Nikon kanssa sängyllä, kun Momo yritti tulla tulla riehumaan mamman kanssa peiton alle. Sanoin sitten Momolle, että nyt ei taida käydä, kun Niko on tuossa vieressä ja Niko ei välttis tykkää meidän rajuista leikeistä vieressään. Kysyin vielä asian perillemenon vahvistamiseksi Momolta, että "missäs se Niko on?" Momo kysymyksen kuultuaan lähti nopeasti ensin makkarin lelukorille, tutki siellä aikansa ja jatkoi määrätietoista menoa olkkariin. Olkkarista kuului touhukasta rapinaa ja hetken päästä tyttöjen leluapinan (siis sellainen pehmo jota painamalla apina alkaa ääntelemään "apinamaisesti") ääntelyä. Sitten Momo onkin jo sängyn vieressä ääntelevä apina suussaan ihan kuin sanoen - "löysin Nikon, ole hyvä!" Tätä testattiin vielä muutaman kerran ja aina Momo toi juuri tuon lelun kun siltä kysyi "missä Niko?". Aina välillä on tullut ajateltua, että tytöistä tulee varmaan feministejä kun elävät suurimman osan aikaa pelkässä naisseurassa - mutta että asiat ovat menneet näin pitkälle . Luulisi, että tuollainen näkökulma olisi enneminkin Taralla, joka ei pahemmin miehistä välitä. Mutta Taralla ei ole mitään vaikeuksia löytää ihan oikean Nikon kysyttäessä - Nikon vieressä on myös maailman paras paikka ja Nikon lähtiessä Taralla on tapana mököttää loppupäivä. Ihan kuin Tara ajattelisin, että Nikon lähteminen olisi mamman vika... Joten luultavasti oikeampi syy Momon sekaannukselle on jälleen Momon luontainen blondius :).