Aaaaaaaaaaarghhhhhh! Mikäli joku ei siedä valitusta ja kitinää - read no more....

Silloin kun Taran kanssa alkuvuodesta 2003 muutettiin tänne Lepuskiin, paikkaa mainostettiin sopivaksi erinomaisesti myös koiran kanssa kulkijoille. Oli luontoa, ulkoilumaastoja jne jne.. Juuh, onhan niitä, mutta kenelle? Nyt kun on tullut pitkästä aikaa lunta ja vähän pakkastakin, niin jokavuotinen ahdistuksen aihe nostaa päätään. Ne pirun ladut ja hiihtäjät. Ei oikeasti ymmärrä miksi _ihan jokapaikka_ pitää laduttaa. Kävelytiet, kinttupolut, pellot, nurmikot. Eli tultiin hetki sitten lenkiltä, joka kulki Lepuskin urheilupuiston läpi ja siellä oli jälleen kerran jätetty ainoastaan yksi vaivainen kävelytie vapaaksi laduista, ihan jokainen muu paikka oli ladutettu - jopa meidän kuraojaryteikkö, joka on melkoisen syrjässä oli latujen ympäröimä *kirosanoja sensuroitu aikamoinen liuta*.  Kun laduille ei sitten tietenkään koirien kanssa saisi mennä, niin missäköhän Espoon kaupunki ajattelee koirien ulkoilevan talvella? Ilmeisesti täällä kerrostalojen ja autojen välissä.

Vielä enemmän antoi ärsytyksen aihetta Koiramme -lehdestä bongattu pieni artikkeli, jonka mukaan Espoon liikuntalautakunnalla on nyt Korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta järjestyslaista takanaan. Sen mukaan Espoon liikuntalautakunnan päätös kieltää koirien vieminen kaupungin kuntoradoille on mahdollinen (järjestyslainhan mukaan kuntoradoille saa mennä koirien kanssa kytkettyinä). Päätös kuulema koskee noin kolmea neljäsosaa Espoon 32 kuntoratakilometristä - eli koirallisille jää siten _melkein_ 8 kilometrin verran ulkoiltavaa. Ratkaisevana tekijänä päätöksessä oli jutun mukaan ulkoilijoiden turvallisuuden edistäminen ja koirien sekä ulkoilijoiden kohtaamisesta aiheutuvien vaaratilanteiden estäminen. Että sillätavalla - kysympä vaan paljonko hiihtäjät ja kuntoratoja luvallisesti käyttävät maksavat vuodessa liikunnan ilosta ylimääräistä. Esimerkiksi hiihtoverohan voisi olla ihan oikeutettukin, ottaen huomioon kuinka tunnollisesti ainakin Espoossa niitä latuja pukerretaan ja hoivataan... Koiraverossa tässä valossa ei ole kyllä sitäkään pientä järjenhiventä, joka siinä olisi mikäli koiranomistajat saisivat nauttia edes samoista palveluista kuin muut espoolaiset.   

Tosin täytyy tähän väliin sanoa, että toisaalta ymmärtää tuon ulkoilijoiden turvallisuuden edistämisen ja vaaratilanteiden estämisen näkökannan. Ainakin täällä Lepuskissa on ihan älyttömästi ihmisiä, jotka pitävät koiriaan irti - olivatpa ne hanskassa tai ei. Jos näistä saavat kärsiä koiraihmiset, jotka eivät halua tutustua vieraisiin koiriin, niin aivan varmasti niihin saavat tutustua myös muutkin. Vielä enemmän on ihmisiä, joiden vapaana juoksevat koirat ovat mahdollisesti jopa kohtuullisesti hanskassa, mutta muita ihmisiä ei oteta huomioon lainkaan. Tällaiset koirat juoksevat usein niin kaukana omistajistaan ettei omistajaa usein edes näe, ohitustilanteissa koirat juoksevat missä sattuvat ja vastaantulija saa vain pitää sormet ristissä ja toivoa että juuri tämä kyseinen koira on tarpeeksi hanskassa pysyäkseen kaukana jne jne.

Tämän päiväisen lenkin kruunasi kahden valtoimenaan juoksevan dalmiksen kohtaaminen Kilossa. Jo kaukaa näki, että omistajaa ei huvita kytkeä koiriaan, saatikka kutsua niitä vierelleen ohituksen ajaksi. Kyseessä oli siis meidän silmissä potentiaalinen "mä tulen nyt tervehtimään - hyvällä tai pahalla tapaus", joten mentiin suosiolla lumihankeen tarpomaan (mikä ei sanottavimmin innostanut, oltiin nimittäin koko matka urheilupuistossa rämmitty kinoksissa, koska ei haluttu sille yhdelle laduttomalle kävelytielle tuhannen muun ihmisen sekaan...), jotta saataisiin tarpeeksi etäisyyttä kolmikkoon. Ja eiköhän toinen dalmiksista jäänyt tuijottelemaan meidän etenemistämme ja hetken tuijoteltuaan päätti sitten ottaa loikkia kohti - luojan kiitos loikat jäivät kesken omistajan kutsuessa koiraansa, mutta otsasuoni pullistui ihan kiitettävästi tuostakin yrityksestä. Ei oikeasti ymmärrä mikä vaiva sitä on kutsua koirat vierelle ohituksen ajaksi (näin ainakin meillä tehdään, tuli vastaan sitten koiria tai pelkästään ihmisiä, ikinä kun ei tiedä mikä tausta vastaantulijalla on - koiraton voi olla koirapelkoinen tai kuten meidän tapauksessa, koirallinen saanut riittävästi ei niin ystävällisiä koiria niskaansa, jonka vuoksi usko kaikkiin irtokoiriin on mennyt), ei ne vapaana loikkivat koirat oikeasti kovin hienolta näytä sen vastaantulevan kannalta, joka saa koko ohituksen ajan jännittää millainen tapaus on kyseessä. Vähän toisten huomioonottamista tekisi todella hyvää suurimmalle osalle koiranulkoiluttajista...

Onneksi "meidän" pelto oli tyhjillään siinä vaiheessa kun oltiin tulossa kotiin päin (lenkin alkaessa sekin oli täynnä hiihtäjiä...), ja nauraminen tyttöjen telmimiselle lumikinoksissa vei pahimmilta aggreilta terän. Siitä huolimatta, mikäli vielä olisi ilo polttaa tupakkaa, niin nyt hermosauhut tekisivät enemmän kuin hyvää :D