Perjantaina lähdettiin aamusta liikkeelle, ensin Sirkuskentän lähistölle treenaamaan Annan, Tiltun ja Katan kanssa (kiva katsoa miten homma etenee, kun sen osaa ;D) ja sitten Annan luo puunattavaksi (Taran pesin alkuviikosta ja sain niskani niin pahasti jumiin, että piti soittaa hätäpuhelu Annalle muiden osalta). Tara oli treenatessa jo heti alkuun paineessa, innostui ainostaan, kun pääsi uimaan haisevassa lammessa. Ja jos siinä ei olisi ollut riittävästi, ampparitkin aiheuttivat ylimääräistä ahdistusta. Ei kovin hyvä juttu viime hetken mielentilasäätöjen kannalta, mutta ei voi mitään, en vain saanut Taraa nostettua oikeisiin tiloihin sitten millään. Pätkis meni ihan jees helteestä huolimatta. Annalla vierähtikin sitten useampi tunti, kun ensin Anna raastoi Momosta pohjavillaa (olin edellisenä iltana irrotellut höttöä muovipussin täyteen, mutta niin sitä vaan riittää...), pesi ja föönasi (Momo vihaa föönausta edelleen) ja sitten oli Pätkiksen vuoro käydä läpi sama rumba (tosin pohjavillaa ei kynitty ja Pätkis ei pahastunut föönauksestakaan). Itse lyhentelin Taran ylipitkää takajalan kannuskynttä (on kasvanut niin kieroon, että sitä on hankala tavallisilla saksilla leikata) ihanalla sähkökäyttöisellä kynsiviilalla - sai kerrankin lyhennettyä ihan kunnolla kerralla! On tuo kyllä niin mukavaa, helppoa ja ennenkaikkea selkä- ja niskaystävällistä antaa puunaus Annalle (puhumattakaan, että jälkikin on parempaa), että pitäisi varmaan hankkia Annalle kausikortti :D. Ostin kuitenkin ison putelin tosi kätevän näköistä hoitoainetta, joten ehkä sen voimin jaksan itsekin lutrata vaikka sitten vähän heikommalla vedenpaineella.

 Eilen aamulla herätys oli puoli viideltä, sillä alokasluokan tokoilut alkoivat jo seitsemältä. Nikon ohjelmistossa oli Ilosaarirokkia, joten meidän piti päästä paikalle ihan itsenäisesti. Ja päästiinhän me, tosin ajelin niin hiljaa, että matkaan meni puolitoistatuntia ja paikalla oltiin ihan viime tingassa. Mutta selvittiin kuitenkin ja tulipa ajeltua ekakertaa motarillakin (mörkö, jota olen vältellyt parhaan taitoni mukaan tähän asti), tosin koska muuta liikennettä ei ollut oikeastaan yhtään, sain ajella ihan omaa vauhtiani :D. Sen verran aamulla jännitti ja tuli kiirelähtö, että unohdin ison osan tavaroistani kotiin. Erityisesti harmitti keittiön pöydälle jäänyt kamera (ja etenkin pitkä putki, joka oli luvattu Henrikille) ja vähäsen vaivaa aiheutti myös siihen kameran viereen jääneiden numerolappujen ja muiden erkkaripapereiden puuttuminen...

Pätkis oli ensimmäisessä paikkamakuuryhmässä. Jännitys oli hirmuinen, mutta niin se vain pysyi rauhassa vierellä istumassa ja kontaktissa luoksepäästävyyden ajan ja makoili (eikä tainnut olla edes lonkka-asento!) nätisti koko kaksiminuuttinsa. Seuraamisista ei ole mitään muistikuvaa itsellä, hihnassa seuraaminen oli tuomarin mukaan heikompi kuin vapaana ja se mitä muistan, niin ei ne täyskäännökset kaikki ihan täydellisiä kokeessakaan olleet ;D. Liikkeestä maahanmenossa oli mennyt kuulemma kyynärasentoon (kiva, ekaa kertaa ikinä...) ja liikkeestä seisomisessa kääntyi kohti, kun palasin takaisin (ei yllättävää, kun en ole liikettä ottanut kokonaisena vaan olen oikeastaan aina palkannut heti). Luoksetulossa otti häiriötä kehän laidalta ja lähti vasta toisella käskyllä ja tuli suoraan sivulle (vinoon). Tuo sivulletulo oli melko yllättävää, sillä ei olla otettu _ikinä_ luoksetuloa perusasentoon siirtymiseen asti. Muutenkin ollaan otettu luoksetuloja luvattoman vähän ja niistäkin vain pari sellaisia, että on tullut eteen. Hypyssä jäi vinoon esteeseen nähden (en itseasiassa tiennyt, että asennolla on väliä), muuten hieno. Oikein näpäkästi pikkumies teki koko kokeen ajan. Mutta kuten pelkäsinkin, heti vapautuksissa yritti ottaa liivistä kiinni, mutta onneksi sain homman pysymään hanskassa loppuhöpinöihin asti, jolloin Pätkä sitten tarrasi liiviin ja pussittaviin haaremihousuihini ihan kunnolla (housut ehtivät mennä rikki ennenkuin sain pojan irti). Vähän noloa :D. 

Rivistö oli leppoisalla arvostelulla lopulta tällainen: Luoksepäästävyys 10, paikkamakuu 10, seuraaminen kytkettynä 9,5, seuraaminen taluttimetta 10, maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5, luoksetulo 8, seisominen seuraamisen yhteydessä 9, estehyppy 9,5 ja kokonaisvaikutus 10. Eli 187 pistettä KP, luokkavoitto ja ROTUMESTARUUS! Aika uskomatonta, juuri vuoden täyttänyt pikkukloppi kyllä yllätti taas mammansa positiivisesti <3.

Kuva: Mika Vähä

Momon voittajaan osallistumisen olin nynnerönä peruuttanut. Momo on vaan ollut jotenkin outo, eikä olla millään päästy yhteiseen säveleen kiinni. Virallisen ohjelman puuttuessa Momo sitten makoili nollakoirana sekä avoimessa että voittajaluokassa. Kovin innoissaan tuo tuntui olevan (ja pysyi nätisti molemmat makoilunsa ja mikä mukavinta, pääsin vähäsen ottamaan häröilystä korvasta kiinni kun nollakoiraa ei koskemattomuussäännöt koske :D), joten olisihan se voinut toimia kokeessakin. Jokatapauksessa tuo outous yhdistettynä siihen, että Tara&Pätkä ovat viime aikoina haistelleet välillä ihan ylenpalttisesti Momon takapuolta (mitään ylimääräistä sieltä ei kuitenkaan erity) ja sellainen yleinen vaisuus/säpsyminen, vauhdittavat sterilointiajankohtaa. Jos vaan saadaan aika, niin leirin jälkeen Momo joutuisi sitten leikkauspöydälle.

Taran evl:n aikaan kenttä oli jo aivan sairaan kuuma ja moneen kertaan mietin osallistumisen järkevyyttä, mutta uteliaisuus vei voiton. En oikeasti tiedä parempaa paikkaa korkata uudet luokat kuin tokomestiksessä, jossa on aina jotenkin rennompi tunnelma kuin normikokeissa (mukava tuomari ja liikkuri vielä plussaa päälle). Istuminen ja paikkamakuu menivät kympin arvoisesti samoin tunnari oli hieno (tosin palautus oli jo epävarmannäköinen), mutta sitten alkoi puutuminen ja paineistuminen. Idarissa se näkyi siinä, että lähti minua kohti seisomisen jälkeen (muut ok). Luoksetulossa paine näkyi siinä tavallisena hiiiiiitaaana luoksetulona ja itse kaikenlisäksi ymmärsin, että ensin tulee maahan ja sitten seiso. Joten sitten tuli kaksi maahanmenoa, kun liikkuri huusi ensimmäisen maahanmenon jälkeen, että seuraavaksi maahan :D. Ohjatussa meni merkistä liian pitkäksi (kostautui se, että viime aikoina en ole jättänyt palkkaa merkille, jotta kääntyisi paremmin minua kohti ja nyt se tietty olisi sännännyt vain suoraan kapuloille) ja siellä korjailemiseen meni niin monta käskyä, että vaikka Tara hakikin sitten suorilta oikean kapulan, oli peli jo menetetty. Ruudussa oli odotetusti mennyt sekaisin aiemmin olleesta ohjatusta ja lähti merkiltä ensin sinne, missä kapulat olivat olleet ja vasta uudella käskyllä ruutuunpäin (ja sielläkin tarvitsi ainakin pari käskyä ja seuraamiseen tuleminen oli järkky), lempeällä tuomaroinnilla saatiin tästä pisteitä, vaikka ei kyllä oltaisi ansaittu.. Kaukoissa liikkui vähän (no tälle en enää vaan viitsi edes yrittää mitään) ja valui jonkun seisomisen (?) ennen käskyä. Metallikapulaa ei taas koepaineessa suostunut ottamaan suuhunsa, vaikka kotona se ei ole ongelma. Kaikkein säälittävin oli kyllä meidän seuraaminen, liike johon paineistunut Tara yleensä turvaa. Nyt Tara oli ihan omissa maailmoissaan, käännöksissä meni ihan omaan suuntaansa ja jossain vaiheessa seurasi jalkojeni _välissä_! Ihan karmeaa!

Erittäin leppoisalla arvostelulla saatiin kuitenkin rimaa hipoen kolmostulos seuraavalla rivistöllä: istuminen ryhmässä 10, paikkamakuu 10, vapaana seuraaminen 7, idari 6, luoksetulo 5, ruutu 7, ohjattu 0, metallihyppy 0, tunnari 9 ja kaukot 7. Eli 192 pistettä.

Tokoilujen jälkeen oli itse erkkarin vuoro. Pätkis ensin. Hiukan jännitti miten se menee ei niin sosiaalisena urosten joukossa, mutta vasta ihan lopussa takana juokseva Mara veli alkoi ottamaan kunnolla pattiin ja pikkumies meinasi päästää kunnon mekkalan pystyyn. Onneksi parrasta toiseen suuntaan ohjaaminen ja yksilöarvosteluiden alkaminen pelasti tilanteen. Kovin yllättäen Pätkis sai sekä erin, että sijoittui junnuluokassaan kakkoseksi Urhon jälkeen. Mara veli (joka omaan silmään on kyllä paaaaljon komeampi ja näyttävämpi kuin Pätkis) tuli sitten kolmoseksi. Paras uros luokassa meidät sitten heitettiinkin heti kättelyssä ulos :D. 

Arvostelu oli seuraavanlainen : "Excellent male. Good head&neck. Good front&topline. Good croup. Tail should be a bit longer. Excellent carriage on the move, good J. Strong bone. A bit close behind. Level topline. Moved with extension on sidegate."

Pitkän odotuksen jälkeen oli Momon vuoro ainoana käyttöluokan narttuna. Momo ei tuntunut näkevän mitään ilman pampulaansa ja vaikutti siltä, kuin olisi luullut törmäävänsä näkymättömiin esteisiin vähän väliä. Voi elämä :D. Hiukan nolotti viedä Momo tuolla turkilla mitä sillä nyt on - harmaan ruskean kikertävä ja ihan pelkkää pohjavillahamppua, ja onhan se melkoisen tukevassa kunnossakin kaikenlisäksi... Yllättäen saatiin kuitenkin sentään EH seuraavalla (osittain kovin yllättävällä arvostelulla..): "Lovely head and good neck. Good front. Topline ok. Good coat colour, but soft. Needs more bend of stiffle. Needs to be sounder in hocks."

Tara oli sitten viimeisenä. Jos olin pohtinut tokoon osallistumista, niin nyt pohdin kahta kauheammin. Tara oli jossain vaiheessa päivää mennyt tosi vetelän oloiseksi ja toipui vasta kun lykkäsin sen häkkiin seuranaan pari jäistä vesipulloa. Tara ei ole (valitettavasti) mitenkään priimassa kunnossa, joten tuo helle tekee tehtävänsä varmasti helpommin kuin parempikuntoiselle toverille. Mentiin kuitenkin ja ei se sitten niin kamalaa ollut (tuomari oli lempeä vanhuksille ja pyysi vain yhden kierroksen juoksemista kun muita tuomari juoksutti paljon enemmän), Annun kehänlaita-avustamisen avulla Tara oli oikein onnellisen näköinen - häntä heilui ja korvat olivat pystyssä <3. Ja kovin yllättäen saatiin elämämme eka ERI (ja vielä erkkarissa!). Tuomari ei sitten huomannut Taran hammaspuutosta eikä välittänyt ei niin sutjakasta kunnostakaan sitten... Tällainen arvostelu Taralle: "Good head. Could do with slightly stronger muzzle. Good neck. Good front. Good colour anb nice coat. Moved ok up and down". Tuosta liikkumisesta olisin vähän erimieltä, sillä minun silmääni näytti vähän siltä kuin Tara olisi liikkunut jotenkin oudosti. Ei ontunut, mutta ei se ihan normaalin näköistä ollut...

Urakan jälkeen käväistiin vielä antamassa verta geenitestejä varten. Pätkis ja Momo eivät olleet hommasta moksiskaan, mutta Tara laittoi kampoihin ihan kunnolla (ekaa kertaa ei rauhoitu käsiteltäväksi edes vaikka olen vieressä, ehkä se on oppinut lääkärissä kestämään "kaiken mitä tulee", mutta tuolla ei samanlaista ennakko-odotusta ollut). Saatiin lopulta kuitenkin Taraltakin näyte otettua (housut tosin repesivät siinä tohinassa lopullisesti siitä Pätkiksen tokoilujen yhteydessä tekemästä reiästä), mutta kovin paniikissa mummeli oli vielä pitkään tuon jälkeen. Säikäytti hetkeksi ihan kunnolla kun makasi häkissään suu ihan valkoisessa vaahdossa :(.

Helteestä huolimatta oikein mukava päivä, järjestelyt sujuivat hienosti ja palvelut pelasivat. Ja kun vielä päästiin majoittumaan Annan&Eetun telttaan ja häkkeihin (ja päästiin kaikenlisäksi osalliseksi eväistäkin!), niin homma ei ollut yhtään niin hankalaa kun alunalkaen pelkäsin kolmen maalaistuneen koiran kanssa osallistumisen olevan.. Näyttelykin meni lopulta ihan jees - Annun avustuksella Tara ei ihan jäätynyt, Momo keskittyi suurimman osan suoritustaan sokeana hoippumiseen ja alkoi riekkumaan vasta ihan loppusuoralla ja Satun kehän laidalta annetuilla ohjeistuksilla vältettiin pahimmat mokat (kuten esimerkiksi rantatossuilla kompastelu tai palkintopallilta pois jääminen :D). Sille ei valitettavasti voinut mitään, ettei kukaan kolmikosta suostunut poseeraamaan nätisti palkintopallilla (no muutenkaan, mutta..). Kovin mukavaa oli myös nähdä komeaa Maraa ja turistina paikkallaollutta aina yhtä söpöstä Aapoa sekä tietty Annea ja Niinaa :).

Se on kyllä todettava, ettei kolmen koiran kanssa (kun ne kaikki vielä osallistuvat vähän kaikkeen, pitää pissattaa, pitää jaloitella, pitää viilentää ja muuten vain yleisesti säheltää jännitystäni tapani mukaan) oikein ehdi seurata kehien tapahtumia - tuntui, että vähän kaikki kehät menivät tässä erkkarissa ohi. Tarkoitus oli yöpyä siskon luona, mutta lopulta armottoman säätämisen jälkeen päästiin yöksi kotiin (ja osallistumaan näyttelyillalliselle), kiitos Nooran jälleen kerran Nurmijärvelle hajonneen auton :D.