Helatorstain vapaa kului talkoillessa kehätoimitsijana Espoossa SBry:n tokokokeessa. Tarkoitus oli aikaisen ajankohdan vuoksi kokeilla ajaa paikanpäälle ihan itse, mutta lopulta olin niin hidas, että jouduttiin vaihtamaan kuskia jo Röykän kohdalla, ettei oltaisi missattu kehän kokoamistalkoita. Mutta kaikenkaikkiaan mukava päivä, jonka kruunasi se, että samalla tuli törmättyä myös ihaniin Espooseen jääneisiin treenikavereihin.

Tokokokeen jälkeen lähdettiin Pätkän kanssa tekemään urheilupuistoon vielä pieni lenkki. Varustauduin paketillisella lihapullia, jos vaikka pikkumiestä jänskättäisi. Mutta kattia kanssa, skeittareita katseltiin tällä kertaa "sillä silmällä", samoin pyöräilijöitä ja rullaluistelijoita  (mutta mopoja se ei sentäs noteerannut lainkaan!!).  Vielä ei onneksi kuitenkaan rykinyt kohti kuin ne pari kertaa kun erehdyin hetkeksi istuskelemaan nurtsille opettamaan Pätkää rauhoittumaan elämän keskelläkin. Opetus ei vaan tainnut ihan mennä perille, sillä kakara päätti aikansa kuluksi kokeilla miltä tuntuisi vähän jahdata... *huokaus*

Ohituksissa ei ollut minkäänvaltakunnan ongelmaa, paitsi edessä kulkevien koirien perään oli hirmuinen hinku. Noin muutoinkin normaalisti niin kontaktinhakuinen poika ei varmaan ensimmäisiä kertoja elämässään oikein malttanut kuunnella käskyjä. Pihan perässä kasvanut peräkammarin poika taitaa olla vähäsen tottumaton noin valtavaan ärsyketulvaan kerralla -  niin helposti kaikki sai pojan huomion - pallot, ohikulkevat ihmiset, koirat, äänet, lapset, viemäriputket, hajut, roskat yms yms. Ihan kuin olisi ulkoillut kumipallon tai kengurun kanssa - "mä meen nyt tuonne, eikun tuonne, eikun sittenkin tuonne ja hei tuollakin on jotain kivaa!!!". Remmi- tai muutkaan käytöstavat eivät siis ole ihan hanskassa :D.  

Viime viikonloppuna tulikin sitten kesä <3. Hennosti vihertävät puut muuttuivat kuin taikaiskusta kesäisen vehreiksi ja pienet silmut oikeiksi lehdiksi. Pätkä on nauttinut helteistä normaaliin tapaan pihalla puuhastellen (itseasiassa jos Pätkältä kysyttäisiin, ulkona voisi ihan hyvin asua), Momokin otti helteet vastaan ihan ok (tosin vähemmän puuhastellen kuin poikansa), Tara sitävastoin kieltäytyi ulkoilemasta. Tara onkin viihtynyt paremmin makkarin pimennysverhojen viilentämässä tunnelmassa ja on ilmestynyt pihalle vasta illan viiletessä. Ai niin, Pätkä totuttuun katu-uskottavaan tapaansa on löytänyt kovin miehekkään harrastuksen - perhosten perässä juoksemisen (ja valitettavasti on innostunut jahtaamaan myös  pihapuussa pesiviä lintuja, mikä pitäisi kyllä saada karsittua heti). Momo taas näyttää talven aikana unohtaneen, että meillä kuuluu pelätä amppareita, sen verran innokkaasti Momo on kipittänyt pulleiden ja kömpelöiden maijamehiläisten perässä (ja pari kertaa olen saanut pelastettua ampparin melkein Momon suusta *yyh*).

Pätkä perhosjahdissa:

Viime viikon lauantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa yksin ajelemaan. Tarkoitus oli tehdä Pätkälle Rajamäellä jälki, mutta kun päästiin urheilupuistoon, oli se ihan tupatentäynnä porukkaa, eikä tilaa jäljentekemiselle ollut. Käväistiin sitten kaupassa ja huristeltiin kotiin tekemään jälki samalleelle. Ihan jees jälki, mutta kovin hidasta vauhtia poika etenee verrattuna viime syksyyn. Intoa sillä kyllä on nyt jäljen alussakin, joten eiköhän se vauhtikin sieltä tule, kun aletaan vähentämään ruokaa. Toivotaan ainakin - mutta vielä hetken ollaan kuitenkin jäljestämättä, kunnes vaivojen syyt selviävät/häviävät. Loppuviikonloppu menikin sitten pihalla haravoiden, pensaita kynien ja muuten siistien paikkoja talven jäljiltä. Sain myös vihdoinkin pestyä ja puunattua Pätkän ja Momon, Taran pesu jäi hamaan tulevaisuuteen, kun shampoo loppui kesken kaiken (nyt olisi jo shampoota, mutta motivaatio puuttuu).

Maanantaina oli jälleen vuorossa agit. Tällä kertaa ei oltu kovinkaan hyviä. Oma keskittyminen oli ihan jossain muualla. Ehkä juuri paikatuissa hampaissa, helteessä tai vaihtoehtoisesti sateessa ja ukkosessa (ja ajatuksessa siitä, että joudun kohta ajamaan yksin sateessa, enkä osaa käytää pyyhkimiä..*juu, noloa*) tai siinä, että kentän pohja oli ilmeisesti täynnä maa-ampiaisen pesiä tms. Yritä siinä  nyt keskittyä. Pätkä yritti alkuun parhaansa, mutta taisi jossain vaiheessa antaa periksi, kun mamma ohjasi aina mihin sattuu. Noh, ehkä huomenna paremmalla onnella (tosin suoraan hammaslääkäristä joudun silloinkin tulemaan, mutta ehkä pää on silloin jo tottunut jännitykseen paremmin...).

Keskiviikkona oli Pätkän hoitopäivä. Ensin aamulla Markus Laioksen käsittelyyn Hyvinkäälle. Markus löysi Pätkän eturinnasta kipukohdan (kuonakertymä?), joka on sitten vetänyt selkää jumiin toispuoleisesti lantioon asti. Syy voi kuulemma joissain tapauksissa olla niinkin yksinkertainen kuin yliherkkyys vehnälle, joten siirryttiin suosituksesta Orijen ruokaan (Akanakin olisi kelvannut). Ruoka on kuulemma vähän kuin barffia nappulamuodossa - kuulostaa ihan hyvältä siis.  Samalla treeninakit ja lihapullat vaihtuivat Ziwipeakin makupaloihin. Kuukauden päästä mennään sitten uudelleen katsomaan josko hoidosta ja muutoksista olisi ollut apua. Päivällä huristeltiin Nurmijärvelle (minä ajoin!!) hakemaan tunnarikapuloita (nyt niitä on sitten laatikollinen) ja katsastamaan auto (läpi meni!). Ja sitten illalla Klaukkalaan eläinlääkäriin kontrolliin. Bakteereja ei pissassa enää ollut, mutta ph oli korkella, joten aloitettiin kolmen viikon c-vitskukuuri samantien. Noin muutoin viikko on hurahtanut ohi helteestä nauttien, tekemättä yhtään mitään treenirintamalla (Pätkä nyt on ollut hoidon jälkeisessä pakkolevossa loppuviikon, mutta eipä tuolla helteessä ole saanut aikaiseksi tyttöjäkään edelleenkään treenata..) tai muutenkaan.

Löysäillään:

Viikonloppu sujui samaa rataa. Tosin Pätkää ei enää tarvinnut yrittää pakottaa pysymään maassa (leluja en kuitenkaan suostunut pikkumiehelle heittelemään, joten Pätkä keksi jälleen omat leikkinsä - ensin lelu piilotetaan kuoppaan, sitten se kaivetaan sieltä suurieleisesti ylös ja urakan päätteeksi aletaan heittelemään lelua ilmaan ja otetaan koppeja..):

Aina ei ehdi katsoa eteensä..:

Oikeasti kun tuon touhuamista katselee jonkin aikaa, niin ei juurikaan ihmettele, jos jokin paikka onkin välillä jumissa... Mutta eipä tuota oikein voi loppuelämäkseen pumpuliinkaan laittaa, joten ei auta muu kuin toivoa, että jumit ovat kohta historiaa lopullisesti.

Eilinen aamupäivä oli vielä helteinen, joten nurmikonleikkuun (sekä lannoituksen) ja auringonoton lisäksi ohjelmistoon ei kuulunut oikeastaan mitään. Aamusta sentään huristeltiin Pätkän kanssa kahdestaan Rajamäelle kaupan kautta remmikäyttäytymistä opettelemaan. Iltapäivällä alkoi rae-, ukkos- ja sadekuurot, joiden mukana hävisi kesäkin ja tänään olikin jo sateista ja koleaa. Onneksi saatiin siskon perheestä seuraa, niin ei ihan tylsistytty kuitenkaan. Koirat saivat Lakun jäämistöstä kasan leluja, jotka Pätkä tapansa mukaan omi itselleen. Melkoinen kaaos oli välillä kun karvaiset ja karvattomat kakarat kirmasivat pitkin pihamaata pallojen perässä. Tosin Momo oli niin hirveän rauhallinen ja käyttäytyi tosi nätisti lasten kanssa, että enää ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuo kärsisi valeraskaudesta pahemman kerran :(. Pätkästä olin kyllä tosi ylpeä - vaikka se on leikeissään välillä todella raju (etenkin jos on lelut mukana), niin jotenkin se osasi varoa lapsia tosi hyvin.

Vielä melkein järjestyksessä:

Alli ja Momo:

Cessi, Pätkä sekä pallo:

Alli, Momo&Pätkä:

Tara katsoi paremmaksi pysyttäytyä hieman sivummalla kaaoksesta.