Viikko on kulunut hujauksessa Momon kanssa juosten, Taran jalkaa tarkkaillessa ja hassuja temppuja opetellessa.
Maanantaina pidettiin lepopäivä ja ulkoiltiin koko porukka vain lyhyitä lenkkejä Taran ehdoilla. Tiistaina sitten oli jo pakko päästä tyhjentelemään päätä ja väsyttämään Momoa - eli juoksemaan. Matkoja en edes lähde enää arvailemaan. Yritin kyllä kaikenmaailman karttaohjelmien avulla mitata matkoja, mutta karttojen tihrustaminen ylipäänsä, saati sitten pikkupolkujen tirhrustaminen niistä, ei oikein luonnistunut tarpeeksi luotettavalla tasolla. Eli mennään sitten aikojen mukaan siihen asti kunnes saan kehitettyä jonkun matkankin mittaavan systeemin hajonneet ipodin sportkitin tilalle.
Tiistain musiikkina "itsesääli" -balladeja (olen antanut itselleni oikeuden kyseiseen musiikkiin ja muutenkin ikävien asioiden ajatteluun vain juostessa, muuten gradun tekemisestä ei tulisi mitään, sillä käpertyisin varmaan vain sikiöasentoon sohvannurkkaan säälimään urakalla itseäni ;D), eli näin:
I can´t make you love me/Bonnie Raitt, kesto:5:32, All cried out/Allure, kesto: 4:36, HC-Sää/Happoradio, kesto: 4:02, Un-Break my heart/Toni Braxton, kesto: 4:29, What can I do?/The Corrs, kesto: 4:18, Fairytale gone bad/Surise Avenue, kesto: 3:25, Everytime/Britney Spears, kesto: 3:50, What hurts the most/Rascal Flatts, kesto: 3:34, Kipu kasvattaa/Irina, kesto: 4:31
------------------------------------------------------------------
Yhteensä siis tuli juostua 36,39 minuuttia. Reitti kulki suoraan kotiovelta koirapuiston ohi uudelle tielle, Kilon poliisilaitoksen kohdalta hiekkateille, joita pitkin Kilon aseman ali urheilupuiston risteykseen josta Turuntien vartta takaisinpäin ja sitten vielä koukkaus niin, että juostiin golffin ja pellon välinen hiekkatie, josta lenkin loputtua päästin Momon vapaaksi pellolle. Momon vauhti oli todella hyvä, vaikka oli alussa vähän liiankin innoissaan (ja annoin sen jopa laukata jonkin aikaa - vähän jännää, kun alku oli jäätikköä, vaikkakin hyvin hiekoitettua...muuten tiet olivat monin paikoin täysin sulat, onneksi), niin jaksoi porskuttaa täysiä koko matkan. Aina helpompaa minulle :D.
Tiistai oli myös ensimmäinen täysin ontumaton päivä Taralle. Eli käytännössä en havainnut siinä minkäänlaista outoa liikehdintää missään tilanteessa, vaikka laitoin ne kaikista hysteerisimmät lasinikin silmille ;). Joten keskiviikkona Tara pääsi vihdoin vähäsen pidemmällekin lenkille, kuin vain remmissa tuonne takametsään. Oli kyllä jo aikakin, Tara kun olisi jo pari päivää tehnyt mitä vain, jotta olisi "ihan pikkaisen vain" päässyt leikkimään tai edes kirmaamaan. Matkallisesti kamalan pitkää lenkkiä en vielä kuitenkaan uskaltanut tehdä, joten kuljettiinkin vain ristiin rastiin pellolla, golffilla ja Kilon metsässä. Tara sai olla koko matkan vapaana. Heikkona tuli kuitenkin annettua tytön riekkua pikkaisen liikaa Momon kanssa ja heitettyä keppiä, kun toinen niin kovasti aneli, joten iltapäivälenkillä tyyppi sitten taas esitti "raviontumistaan". Surkeus.
Momon kanssa kuitenkin oltiin reippaita ja juostiin keskiviikkonakin. Vauhdittajana edelleen itsesääli -biisit:
Wasted time/Eagles, kesto: 4:56, Almost lover/A Fine Frenzy, kesto: 4:29, Because of you/Kelly Clarkson, kesto: 3:39, Alone/Heart, kesto: 3:39, Goodbye to love/Carpenters, kesto: 3:57, Vahva/Irina, kesto: 4:12, Only when I sleep/The Corrs, kesto: 4:24, The one I gave my heart to/Aaliyah, kesto: 4:30, I´d rather go blind/Etta James, kesto: 2:33, I don´t wanna live without your love/Chicago, kesto: 3:57, Can´t stop lovin´you/Van Halen, kesto: 4:07, Linger/The Cranberries, kesto: 4:34
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Keskiviikon matka-ajaksi muodostui siis yhteensä 46,17 minuuttia (jee, ylitettiin kolmen vartin raja vihdoin!). Lenkki oli jälleen edellistä päivää pidempi, aika paljonkin. Urheilupuiston risteykseen asti sama, mutta tällä kertaa uhmattiin latupaljoutta ja koukattiin urheilupuistoon. Kierrettiin kiharan kautta koko urheilupuisto ja poistuttiin sieltä takaisin turuntien varteen. Juostiin ratsastusniityn vartta pitkin kotiapäin ja jälleen koukkaus golffin ja pellon väliselle hiekkatielle. Nyt jatkettiin vielä niin, että kierrettiin pelto, jotta saatiin viimeinen biisi loppuun. Pellolla sitten Momo taas vapaaksi. Heittelin sille vähäsen keppiä ja innostuin opettamaan peruuttamista (siis niin, että Momo seisoi edessäni ja siitä pyysin peruuttamaan taaksepäin - aika hauskan näköistä :D). Momolla oli taas hurjan hyvä vauhti koko lenkin ajan, jos jonkinlaista hyytymistä oli ennen urheilupuistoa, se hävisi aika pian, kun Momo keskitti ohi viuhahtavien hiihtäjien aiheuttaman jahtausinnon eteenpäin vetämiseen (kerran meinasi lähteä jalat alta, kun Momo bongasi ennen minua mäkeä hurjaa vauhtia alas laskevan hiihtäjän...). Alussa annoin tyypin taas pikkaisen laukata, mutta muuten vauhti pysyi tasaisen mukavana - pystyi melkein laittaa silmät kiinni ja vain fiilistellä musiikin tahdissa Momon tehdessä kaiken työn ;). Ehdin jo melkein huolestumaan siitä, onko juoksemisesta minkäänlaista hyötyä omalle kunnolle - "onneksi" välillä on ihan pirun tuskallista päästä edes ylös sohvalta :D.
Torstaiaamuna Tara oli jälleen täysin ontumaton (ja täynnä energiaa...), mutta mentiin varmuudeksi vain ihan lyhyt lenksu flekseissä. Keskiviikosta viisastuneena täytynee varmaan tehdä vain vähitellen piteneviä remmilenkkejä ja pitää vapaanaolo tosi kontrolloituna.
Tiistain ja keskiviikon lenkit juostiin siinä klo 14-16 välissä ja pahasti alkoi näyttämään siltä, ettei tuo aika ehkä ole kaikista suotuisin lenkkeilyaika, mitä muihin ulkoilijoihin tulee. Hirveästi isoja koiria ihan pikkulasten lenkitettävänä. Joutui useaan otteeseen jännittämään, kun iso labbis jämähtää tielle ja kohdalla sitten räjähtää hirveään mekkalaan. Tuota nyt sattuu milloin vain, mutta nyt jännitystä lisäsi se, että hihnan toisessa päässä oli pikkulapsi, joka ei pystynyt hallitsemaan koiraa senkään vertaa kuin aikuiset. Toinen ryhmä oli (ihan aikuiset) pikkuterriereiden taluttajat, jotka tulivat pokkana kohti fleksit pitkällä. Ja sitten kohdalla terri yritti rähisten punttiin kiinni. Olisivatkohan jopa päästäneet, elleivät Momon (koon) vuoksi varoneet omansa puolesta (ainakin mitä joskus juoksua harrastavan työkaverin kokemuksia kuunteli, niin en yhtään ihmettelisi...). Jokatapauksessa, torstain lenkki suuntautui sitten ihan eri suuntaan.
Teema pysyi kuitenkin samana, eli nössöily- ja pääntyhjennyslinjalla:
All by myself/Celine Dion, kesto: 5:12, Soulmate/Natasha Bedingfield, kesto: 3:32, Can´t get you off my mind/Lenny Crawitz, kesto: 4:34, It must have been love/Roxette, kesto: 4:20, Lovefool (puck version)/The Cardigans, kesto: 3:16, Without you/Mariah Carey, kesto: 3:34, Since I don´t have you/Guns n´Roses, kesto: 4:19, Run to you/Whitney Houston, kesto: 4:24, Since you´re gone/The Cars, kesto: 3:30, Always/Bon Jovi, kesto: 5:43, Your House/Alanis Morissette, kesto: 3:37, Warwick Avenue/Duffy, kesto: 3:46, If you leave me now/Chicago, kesto: 3:56, Hole in my soul/Aerosmith, kesto: 5:40, Kelpaat kelle vaan/Juha Tapio, kesto: 3:43, Farewell/Rosie Thomas, kesto: 3:12
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Yhteensä siis 63,08 minuuttia (eli tunti ja risat, jiihaa! Hyvä me!). Lenkki oli siis jälleen edellistä pitempi. Tosin nyt en ole ihan varma (kun ei ole sitä matkamittaria, argh) johtuuko tuo matkan pituudesta vai haastavuudesta. Tiet olivat nimittäin paljon paljon huonommassa kunnossa kuin aiemmilla reiteillä. Jos halusin, ettei Momo liukastele (reppanan kun pitää aina tehdä asiat täysillä, niin ei välittänyt lainkaan siitä, että takajalat suttasivat jäällä tyhjää, vaan yritti porskuttaa entistä sinnikkäämmin eteenpäin) ja siirryin reunaan, niin omat nilkat muljahtelivat "oikein mukavasti". Talin osuus oli pahin, mutta ei pohja kamalasti parantunut kun päästiin asutummalle alueelle. Vasta Perkkaalla, Vermon suuntaan tavallista kevyenliikenteenväylää (aiemmat osuudet olivat hiekkateitä) juostessa alkoi olemaan taas kiva juosta. Reitti kulki siis kotiovelta Taliin, kierrettiin golffin takaa Talin asuntoalueelle ja sieltä kierrettiin siirtomaapuutarhamökkien kautta golfkenttä takaisin Taliin. Talista Vermon suuntaan ja sieltä Sellolle, josta kotiin. Tuota reittiä ei kyllä uudestaan juosta ennenkuin jäät sulavat, oli sen verran rankkaa (onneksi sattui listalle useampi oikein dramaattinen balladi :D) ja sitten taas Sellon ohittaminen tarkoitti sitä, että jouduttiin juoksemaan ruuhka-aikaan ihmisten seassa. Muuten reitti oli kyllä mukavan autio verrattuna Kiloon ja urheilupuistoon.
Tällä kertaa Momo ei saanut erillistä jäähdyttelyä, vaan mentiin suoraan kotiin hakemaan Tara ja sitten samantien yhdessä pellolle pallot mukana. Taralle tosin heitin ihan vain lähelle, näön vuoksi lähinnä. Ja nytkin tuli innostuttua opettamaan tytöille lisää hauskoja temppuja. Nyt oli vuorossa itsensä ympäri pyöriminen. Tämä oli vielä hauskempi kuin eilinen peruuttaminen! Olen aina ajatellut, että kyseinen temppu on enemmän pikkukoirien heiniä, mutta jopa Momostakin löytyi uskomattoman vetreää vauhtia, pallon eteen tuo pyöri kuin hyrrä :D.
Tytöt saivat aktivaatiota myös ulkopuolisten taholta. Jonkun oli ihan pakko tulla täysin samaan kohtaan missä oltiin (pelto nyt ei kuitenkaan ihan pieni ole) lennättämään lennokkia (sellaista jota ensin vedetään leijan tavoin narulla taivaalle, sitten naru irrotetaan ja lennokki liitelee itsekseen aikansa). Taran mielestä meidän vierestä juokseva mies oli hyvin epäilyttävä (murinaa), eikä tyyppiä vahtiessaan edes huomannut meidän yläpuolella leijailevaa lennokkia. Momosta lennokki oli tosi kiva, mutta kunnolla Momo innostui vasta sitten, kun lennokin hylkäämää narua vedettiin maata pitkin takaisin (noin 10-15 metriä meistä). Narun päässä oli keltainen rätti tms, ja kun sitä vedettiin eteenpäin se näytti ihan vieheeltä. En osannut edes ajatella Momon reagoivan niin voimakkaasti, joten meinasin lentää nokalleni kun Momo "vieheen" bongattuaan lähti ammuttuna sen perään (luojan kiitos olin fiksuna sentään kytkenyt tytöt hetkeä aiemmin miehen alkaessa juoksemaan kohti). Ja kun sain koottua itseni (ja Momon matka tyssäsi), alkoi möykkä ja hillitön kiskominen ja pomppiminen (ihan kuin mopojen perään). Jotenkin odotin, että Momo olisi rauhoittunut huomatessaan, että kyse oli vain "jostain rievusta" eikä mistään kivasta, mutta kattia kanssa, mitä pidempään se liikkuvaa riepua tuijotti, sitä kiihkeämmin se olisi halunnut perään. Kontaktin saaminen oli samaa tasoa kuin mopojen tai pupujen kanssa, eli toivotonta edes yrittää. Jos vielä joku innostuu kokoamaan roturace joukkuetta, niin nyt on sitten tullut testattua, että ei Momo harjoitusta tarvitse. Liikkuva kuin liikkuva juttu, niin Momo on valmis juoksemaan - lujaa :D.
Törmättiin myös pitkästä aikaa Maikkuun Ossi ja Emppu bernien kera. Kun kerran oltiin pellolla, niin päästin Momon ensimmäistä kertaa tutustumaan Ossiin ihan itsekseen, koska tyypit ovat pitkän aikaa osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan. Tara rähisee vieressäni "irtorakeille", mikä provosoi Momoa pitämään kovaa ääntä ja lähestymään ensin "pikkaisen" rajusti. Ossi ei oikein arvostanut ;). Sitten Momo vähän rauhoittuu ja yrittää rauhallisempaa lähestymistä (kai se tajusi, etteivät kaikki ole yhtä suvereeneja "nyrkkeilypusseja" kuin Hemmo...), mutta Ossi ei edelleenkään oikein lämpene. Varmaan olisivat hetken päästä jo leikkineetkin kunnolla, mutta ajattelin parhaaksi ottaa Momonkin kiinni, kun tyypit lennättivät lennokkiaan edelleen ihan vieressä. Olisi ollut pikkaisen noloa, jos Momo olisi lähtenyt hanskasta ja "viehettä" jahdatessaan rikkonut lennokin...
Perjantaina kuljettiin jälleen pelkästään Taran ehdoilla. Koska Tara oli kestänyt edellisen päivän hillumisen ilman jälkiseurauksia, annoin hiukan periksi vapauden kontrolloimispäätöksen suhteen. Saivat siis leikkiä keskenään jonkin verran hangessa ja palloa heitin aika estoitta (vaikka takaraivossa ääni muistutti koko ajan, että pallon heittäminen on ehkä se huonoin juttu tällaisessa tilanteessa..). Pallon perässä juoksemista - ensin Momoa:
Ja sitten Taraa:
Vähäsen saivat myös leikkiä:
Unohtamatta tietenkään antaumuksellista lumesta nauttimista:
(kaikki kuvat löytyvät tuolta: http://kuvablogi.com/blog/13378/37/)
Selkeästi meillä kaikilla on kilokaupalla treeni-intoa, mutta koska itseä ei nyt vain jostain syystä nappaa yhtään "virallinen" johonkin tähtäävä treeni, niin kaikki puuhasteluinto kanavoituu hauskojen temppujen opettamiseen. Oikeasti hyödyllisten pysäytysten lisäksi otettiin taas pikkaisen pyörimistä ja peruuttamista. Jokunen aika sitten törmäsin sattumalta netissä videoon sheltistä, joka hauskan näköisesti kiersi jalkapallomaaleja yms vähän samaan tapaan kun suojelukoirat kiertävät maalejansa. Tätä oli sitten pakko kokeilla myös tyttöjen kanssa - ollaanhan me jo pikkaisen opeteltu kiertämistä, nyt vain pitäisi opettaa homma myös vähän isompiin kohteisiin. Pellolla on sellaisia kivistä, maasta ja puista muodostuneita isompia ja pienempiä kumpareita ja näillä päätin aloittaa opettelun. Ensin Tara ja isompi kumpare. Ei tullut yhtään mitään. Tara kyllä juoksi (hyvin epävarmasti) kumpareelle, mutta ei tajunnut sen jälkeen mitään. Yhdessä kiertäminen ei auttanut mitään. Siirryin sitten vähäsen pienemmälle kumpareelle, jossa törötti hommaa helpottamassa viemärinkansikin. Nyt Momo ensin. Momo oletti ensin tekevänsä eteenmenoa, mutta kun kumpareen kohdalla kiljaisin uudestaan kierrä, se pirulainenhan kiersi! Seuraavat yritykset olivat aina vain parempia. Aika hienoa mamman pikku blondilta <3. Sitten sai Tara yrittää. Tällä kertaa sujui paljon paremmin, tosin Tara fuskasi kyllä joka kerta ja oikaisi aina kumpareen poikki kiertäessään, mutta mitä siitä :D. Sitten siirryttiin takaisin sille isommalle kumpareelle ja pienen hapuilun jälkeen molemmat kiersivät sitäkin oikein mallikkaasti. Ja mikä tärkeintä, oli ihan sairaan hauskaa taas :D.
Tänään aamulla (Tara edelleen ontumaton) jatkettiin samaan malliin, eli pellolle juoksemaan, nuuhkimaan ja fifipuuhastelemaan. Pyörimisiä, peruuttamisia, kumpareiden kiertämisiä, pysäytyksiä (maahan ja seiso) sekä kauas "unohtuneiden" fleksien etsimistä ja tuomista. Tara sai myös pari (maassa) kierimistä, olin ihan unohtanut sellaisenkin joskus tyypille opettaneeni. Molemmilla oli peruuttamisen kanssa ongelmia sen suhteen, että pyrkivät sivulle taaksepäin menemisen sijaan. Momon sain aika pian menemään oikein, mutta Tara pyrki vain jalkaan kiinni, eikä enää kyennyt ottamaan mitään vastaan, kun se ei kelvannut. Mutta kyllä me saadaan Tarakin vielä peruuttamaan hienosti :). Lenkin lopuksi lähetin tyttöjä vielä pitkästä aikaa kiipeämään kaikenmaailman korkeiden kinosten päälle, josta sitten käskytin eri suuntiin.
Momon vauhti, ketteryys ja etenkin kuulolla olo, on näiden temppujen opettamisen myötä yllättänyt totaalisesti. En tiedä onko se sitten tuo pallo, mutta Momo on ihan uskomattoman vikkelä ja sen dumbokorvat odottavat jatkuvasti käskyjä. Siistiä :D. Muutenkin on tuntunut viime aikoina, että Momo vain viisastuu ja viisastuu. Se on Taran tapaan alkanut paremmin ymmärtämään puhetta. Viimeisin esimerkki on tältä aamulta, kun oltiin eteisessä lähdössä ulos ja pyysin vain puhumisen ilosta Momoa tuomaan pallonsa (vien pallot aina lenkin jälkeen saunan lauteille kuivumaan perimmäiseen nurkkaan etteivät tytöt bongaisi niitä). Momo lähtee määrätietoisesti kylppäriin ja tulee hetken päästä pallo suussa takaisin. Oho. Otan pallon ja pyydän tuomaan toisen pallon. Nyt kiiruhdan perään kurkkimaan mitä Momo oikein tekee. Momo juoksee suoraan saunaan, kapuaa alimmalle lauteelle ja kurottelee siitä kaula pitkällä ylettyäkseen palloon (onnistuen siinä). Ihana <3. Momo on myös alkanut oppimaan aina vain paremmaksi "avustajakoiraksi". Viime aikoina on alkanut tajuamaan yhtä hyvin kuin Tarakin, mitä haluan nostettavan ja ennenkaikkea on yhtä innolla toteuttamassa toivettani (aiemmin on lähinnä pyörinyt innoissaan ympärillä). Ja yhdessä asiassa Momo on jopa Taraa parempi. Olen yrittänyt saada Taraa tuomaan puhelintani pitkän aikaa, mutta Tarasta kapistus on ällö (iso, painava ja metallikuorinen), eikä se ole tainnut kuin ihan pari kertaa tuoda sen käteen asti. Kerran päätin ihan huvikseni yrittää Momon kanssa samaa ja nyt puhelimen tuominen on Momon bravuuri :D. Hiukan on tosin vielä hakusessa sanan merkitys. Jos en ole ensin näyttänyt puhelinta, voi mukaan tarttua mikä tahansa muukin tavara. Eilen Momo yritti raahata järkkärikameran isoa laukkua minulle, ennenkuin ehdin väliin pelastamaan kameraa pahimmilta vaurioilta :D. Jokatapauksessa, pikkaisen omatuntoa kipristää, kun tuntuu, että en ole vain aiemmin antanut Momolle mahdollisuutta. Tara on ollut meillä se, jolta on odotettu asioita ja Momolta ei ole edes pyydetty/yritetty opettaa.. Vaikka sitä kuinka yrittää välttää, niin aina vaan sitä kuitenkin välillä törmää omaan asenteeseen - Momo on blondi ja Tara älykkö, ei Momo kuitenkaan...
Tänään oli myös jälleen juoksulenkin aika. Edellinen päivä, sattuvasti perjantai 13. toi tietoisuuteen asioita, jotka viimeistään pakottivat tajuamaan, että olen tainnut elää pää pilvilinnoissa useamman vuoden ajan. Yksi maratonpuhelu myöhemmin asia alkoi jo enemmän kiukuttamaan kuin surettamaan ja päätin nössöilyn, ikävöimisen, sinisilmäisyyden ja kynnysmattoilun päättyvän siihen paikkaan. Tämän päivän juoksulenkillä balladit siis lensivätkin romukoppaan ja juoksumotivaattorina toimi hiukan kiukkuisempi musiikki, eli näin:
I will survive/Gloria Gaynor, kesto: 7:59, Caught out there/Kelis, kesto: 4:54, You´re breaking my heart/Harry Nilsson, kesto: 3:09, Fighter/Christina Aguilera, kesto: 4:09, Hot `n´ Cold/Katy Perry, kesto: 3:40, Not Gon´cry/Mary J. Blige, kesto: 4:53, I never loved you anyway/The Corrs, kesto: 4:27, My Lovin(you´re never gonna get it)/En Vogue, kesto: 4:43, Bitch/Meredith Brooks, kesto: 4:13, Weak/Skunk Anansie, kesto: 3:32, User Friendly/Marilyn Manson, kesto: 4:17, No Scrubs/ TLC, kesto: 3:38
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eli yhteensä juostiin 51 minuuttia (aloitettiin seuraavaa kappaletta muutaman sekunnin verran). Reitti oli tällä kertaa sama kuin keskiviikkona. Urheilupuistossa tehtiin vain pikkaisen pidempi koukkaus ja sen sijaan, että oltaisiin lopetettu pellolle päästyämme, kierrettiinkin vielä Kilon metsä koulun ohitse ja tultiin takaisin golffin ja pellon väliin. Momo sai laukata alussa melko pitkän matkan ja seuraavaksi urheilupuistossa oli melkein pakko antaa tyypin mennä niin lujaa kuin pääsi (tällainen riippakivi perässään) - oli meinaan aika hurjan paljon hiihtäjiä. Nopeita sellaisia... Mutta kovasta vauhdista huolimatta meni tosi hienosti - vaikka hiihtäjät olivat ihan vieressä ja Momo selvästi jahtasi niitä, niin silti Momo juoksi kokoajan suoraan eteenpäin, eikä yrittänyt hyökkiä hiihtäjiä kohti. Hieno tyttö <3. Lyhyen jäähdyttelyn jälkeen käytiin nappaamassa Tara kotoa ja takaisin pellolle&golffille temppuilemaan (kiertämistä, pyörimistä, pysähdyksiä - Momolle innostuin lisäksi opettamaan ryömimistä ja kierimistä) ja sitten lompsuteltiin yhdessä Kiloon kauppaan. Taran ensimäinen vähäsen pidempi lenksu useampaan päivään, mutta hyvin näytti kestävän.
OIKEIN HYVÄÄ JA AURINKOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! (vaikkakin vähäsen myöhässä :D)
ps: Momo käski lähettää erityisterkut etäsielunkumppanneilleen, ihanille mopopojille Putelle ja Peikolle!
Kommentit