Enää pari päivää jouluun ja mustalta näyttää - haituvaakaan valkoista ei ole maassa, joten kai se on vain luovuttava toivosta :(.

Viikonloppu on kulunut ulkoillen kököistä ilmoita huolimatta. Lauantaina suunnattiin urheilupuistoon, jossa oli vielä puoli ysinkin aikoihin niin pimeätä, että jouduttiin lompsuttelemaan flekseissä pururata ympäri ennenkuin valkeni niin, että viitsi päästää tytöt vapauteen. Itsellä kun on turvallisempi mieli, jos voi ainakin kuvitella näkevänsä puput ennen tyttöjä... Aloitettiin vapaus rymyniityltä ja Momon tarkkaavaisuudesta oli kerrankin hyötyä - tyyppi bongasi niityn ihan perimmäisessä laidassa (olisikohan ollut välimatkaa lähemmäksi 100 m) jotain valkoista, joka oli tietenkin ihan pakko käydä tsekkaamassa. Takaisin tultiin kovin onnellisina pieni, puhjennut jalkkis suussa. Sillä leikittiin tyttöjen kanssa pitkän aikaa. Halvat huvit kerrankin (ja hyvä niin, yksiäkään hanskoja ei ole enää jäljellä) :D. Metsään päästyämme tytöt pitkästä aikaa formuloivat ihan kunnolla, eikä homma mennyt oikeastaan missään vaiheessa sellaiseksi rajuksi painimiseksi kuin viime aikoina. Oikein mukavaa siis :). 

Sunnuntaina lompsittiin ensin pimeydessä kunnon lenkki, sitten Tara kotiin ja pyörällä Momon kanssa Taliin Hemmoa tapaamaan. Jälleennäkeminen oli kovin iloinen, mutta muuten Momo oli pikkaisen vaisuhko, eikä innostunut välillä edes jahtaamaan itsekseen juoksevaa Hemmoa. Poikkeuksellista Momolta, joten himppasen verran huoletti. Momo oli nimittäin aamulenkillä ehtinyt napata maasta kokonaisen paahtoleivän (joku oli heittänyt niitä puskaan useamman). Puolet sain ehjänä kaivettua suusta ja osan puoliksipureskellusta mössöstä kaivettua kurkusta, mutta osa pääsi livahtamaan mahaan asti. Kun yksi koira on kärsinyt (ja onneksi selvinnyt) rotanmyrkyn nauttimisesta, on tällaisten jälkeen aina jonkinlaista paniikinpoikasta ilmassa. Mutta tarkkaillaan. Luultavimmin Momon kuntopohja on vain syksyn mittaan laskenut, kun vapaana rymyäminen on rajoittunut lähinnä viikonloppuihin eikä olla juoksenneltukaan kuukauteen. Ehkä pyöräileminen otti sitten enemmän kunnon päälle (varsinkin kun sitäkään ei voi tehdä rauhallisesti...).

Tytöt myös joutuivat pesuun pitkästä aikaa. En olisi varmaan vieläkään saanut aikaiseksi (tuntuu niin turhalta, kun ilmat ovat mitä ovat), mutta joulutraditioon kuuluu puhtaat koirat (rusetit kaulassa :), niin olihan se melkein pakko. Ja kuten aina, kyllä kannatti <3. Sunnuntain kruunasi se, että huomasin Taran kuonossa jo pitkään (niin pitkään, että olin jo päättänyt mennä heti joulun jälkeen lääkäriin näyttämään sitä) olleen patin hävinneen kuin tuhka tuuleen. Tarkemman tutkailun jälkeen patin paikalla oli vain pienenpieni kraateri. Tiedä sitten mikä patti oikein oli "miehiään" - enpä olisi yllättynyt, jos Tarakin olisi vain kehittänyt itselleen vi***uspatin syksyn tapahtumien johdosta...

Me toivotamme kuitenkin nyt tältä erää kaikille mahdollisille vierailijoille oikein hyvää ja herkkujen kyllästämää joulua sekä kilokaupalla onnea vuodelle 2009!