Eipä tässä juuri ole taas kertomista, mutta kerrataan nyt tavan vuoksi viikon kuulumiset.

Alkuviikon aamulenkit mentiin vielä normirutiinilla koirapuistossa ja takametsässä rallatellen, mutta keskiviikosta lähtien lompsuteltiin loppuviikon lenkit urheilupuiston pururadalle lenkkeilemään. Näyttää olevan ainoa ulkoilupaikka missä Espoo raaskii pitää valoja päällä *narinaajamutinaa*. Flekseissä ollaan kuitenkin taitettu nuo matkat, kun en uskalla pimeässä päästää edes Taraa vapaaksi - etteivät tytöt vaan eksy pimeyteen...  Muutamaan kertaan ollaan lenkkien yhteydessä vähäsen tokoteltukin, lähinnä pysäytyksiä ja kaukoja, kun en ole jaksanut raahata treenireppua mukana.

Keskiviikkona töiden jälkeen suunnattiin pää kolmantena jalkana (ei oikeasti tajua miten työssä käyvät ihmiset ehtivät ohjattuihin treeneihin, kun itselle tekee tiukkaa ehtiä kuudeksi edes tuohon pellon toiselle puolelle) treenaamaan Maikun ja Empun kanssa voivoi-liikkeitä. Tytöt olivat aikasta taitavia tällä kertaa. Ruudut sujuivat mallikkaasti, samoin Taran tunnarit Maikun toimiessa liikkurina. Tosin tehtiin vain "kiinteillä" kasoilla (eli ei hajoitettu lainkaan kasoja) viime kerran paineistumisten vuoksi. Tarasta ei kyllä tällä kertaa näkynyt minkäänlaisia merkkejä paineistumisista - oli ihan täysin täpinöissään. Momon kanssa saatiin häiriötreeniä seuraamiseen Maikun ja Empun saapuessa huomaamatta kentän laidalle. Hyvä saada tällaisiakin alle. Tosi mukavat treenit siis, tosin koska tuolla(kaan) ei ollut valot päällä, oltiin treenin lopuksi ihan säkkipimeässä. Kiva hapuilla pimeää polkua pitkin takaisin kotiinpäin...

Viikonloppu on taas sujunut rymyämismerkeissä. Lauantaiaamuna kun suunnattiin kohti urheilupuistoa, Momo ihan pirskahteli rymyenergiaa, joten ihan kreivin aikaan tuli taas viikonloppu eteen :). Lauantain tokotukset koostuivat vain kaukoista ja höpöhöpöseuraamisista ja niitäkin tehtiin vain siksi, että jouduttiin ihan urakalla taistelemaan elintilasta. Kököstä ilmasta ja aikaisesta ajankohdasta huolimatta tuolla oli ihan järkysti porukkaa ja osa porukasta jäi ihan jonottamaan vapaanarymyämispaikoissa vuoroaan. Kaipuu maalle, omaan rauhaan sen kun kasvaa... Molemmat toimivat kuitenkin tosi nätisti, paremmin kuin viikolla, jolloin Taralla oli vähäsen edistämisongelmia ja Momolla fuskua istumisen kanssa (jää sellaiseen ennakoivaan puoli-istumiseen...).

Tänään oltiin sitten vähäsen ahkerampia treenaamisen suhteen. Ensin tietty kuitenkin rymyttiin niin paljon kuin mahdollista. Aamulla lompsuteltiin Kilon lenkki ja rymytiin yltiörapaisella pellolla. Sitten jätettiin Tara kotiin ja lähdettiin Momon kanssa Taliin tapaamaan Hemmoa. Ja lisää rallia :). Hemmon miehuushan koki pienoisen kolauksen kesällä pallien poiston merkeissä, mutta ei tuo kyllä näytä vaikuttaneen yhtään mitenkään kaverusten väleihin tai leikkityyliin. Koska koko lenkin ajan satoi aika kovasti, olin lenkin lopuksi niin märkä ja kylmissäni, että juostiin Momon kanssa kotiin. Kylmyys ei ainakaan enää vaivannut, mutta en kyllä suosittele kenellekään juoksulenkkiä crocseissa - hiukkasen kömpelöä menoa :). Kamalasta ilmasta oli kyllä sen puolesta kovasti hyötyä, että Talissa ei ollut juurikaan porukkaa, joten tyypit saivat riekkua kohtuullisen rajoittamattomasti.

Iltalenkille saatiin houkuteltua Niko mukaan, joten vähäsen lisää tunnaritreeniä. Nyt tuossa omalla kentällä Tara oli selvästi paineistuneempi. Ei meinannut ensin tulla yhtään treenaamaan (olin vielä fiksusti laittanut treenipaikan samaan paikkaan kuin viimeksi). Pienellä innostamisella unohti kuitenkin jännittää ja itse treeni menikin ihan hyvin. Kerran, siinä vaiheessa kun kasa oli hajotettu isoksi ja oma laitettu siihen keskelle (kasan keskelle oli muodostunut vähän niinkuin "kuoppa"), Tara valkkasi ensin vieraan, nenä ihan lukossa. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan mennyt pasmat sekaisin, ilmeisesti se helpotti asiaa, että käskin Nikon hakea väärän kapulan ja jatkettiin sen jälkeen kuin mitään "ikävää" ei olisi sattunutkaan. Nyt Taran nenä olikin auki ja toi omansa. Seuraava oli vielä vaikeampi (oma paljon vielä lähempänä vieraita), mutta Tara selvitti sen todella hienosti. Haisteli rauhallisesti molemmat puolet ja nosti sitten omansa. Jätettiin tähän, oikein tyytyväisinä. Väliin Tara sai yhden ruudun, joka oli niin hieno, ettei viitsitty ottaa yhtään enempää, vähäsen seuraamisia ja kaukoja. Kaikki oikein hienoja. Tai no, kaukoissa Tara pikkaisen tulee eteenpäin... 

Momon treenit menivätkin vähäsen huonommin. Ruudut olivat kyllä ihan jees. Tällä kertaa pysähtyikin tosi näpsäkästi - tähän asti kun on ollut vähäsen ongelmia siinä, että Momo ikäänkuin valuu eteenpäin ihan liikaa ennen lopullista pysähtymistä. Luoksetulon pysäytykset olivat sitten taas perinteistä. Nyt oli takapalkka käytössä, mutta ekalla yrittämällä pysähtyi hitaasti, toisella ennakoi. Sitten otetiinkin vain yksi ennakoiva läpijuoksu ja toinen hurjan nopea läpijuoksu. Ja jätettiin homma taas mietintämyssyn alle ;). Tunnareissa otettiin ensin yksi piilotetun oman etsiminen ilman ongelmia. Sitten kasan luo. Momo lähti niin vauhdilla suoraan kasalla, että kielsin kun pelkäsin sen vain nappaavan vieraan (oma oli pitkän välimatkan päässä kasasta). Momo jäi kasan eteen katsomaan minua kuin kysyen että mitä ihmettä ja vasta uudella käskyllä rykäisi vauhdilla toiseen suuntaan omalle. Seuraavalla kerralla rykäisi suoraan omalle (nyt toisella puolella kaukana) ja viimeisellä samoin (lähempänä sivulla). Tuli jotenkin sellainen olo touhusta, että olen onnistunut epäluottamuksella (kieltäminen liian pian ennen kuin tytöt edes ehtivät kasalle, saatika ottamaan vierasta) opettamaan molemmat, ettei nenää edes saa käyttää, vaan pitää valkata se joka on erillään muista. Noh, toivottavasti en kuitenkaan, mutta sellainen ajatus hiipi kyllä ikävästi takaraivoon jyskyttämään... Kaukot saatiin sentäs sujumaan oikein hyvin tosi pitkältä matkalta. Niin ja vallan erinomaisia seuraamisia, paikka pysyi erilaisista ihmeellisistä vaihdoksista huolimatta ihan eikä melkein siinä missä pitääkin!