Lauantaiaamuna lähdettiin jälleen innokkaina talsimaan kohti urheilupuistoa, kaatosateesta huolimatta. Jälkikamppeet sentään jätettiin kotiin, kun tunnollisena virkamiehenä olin saanut itseeni jonkinlaisen pöpön perjantaina, juuri ennen kotiinlähtöä, eikä olo tuntunut sellaiselta, että olisi jaksanut odotella jäljen vanhenemista sateessa. Tokotusvälineet kuitenkin piti ottaa mukaan.  

Ensin kuitenkin rymyttiin. Oikeasti on kyllä niin sääli, että vapaanarymyäminen jää nykyäään viikonloppuihin. Sitä iloa ja riemua mikä tytöistä huokuu niiden kiitäessä täysin rajoittamattomina toistensa perässä tai ihan muuten vain liikunnan tuomasta ilosta ei mitkään juoksu- tai remmilenkit voi korvata. Lähellekään. Mutta, onneksi oli huono ilma - tytöt saivat nauttia vapaudesta ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ilman muiden lähiöasukkien aiheuttamaa häiriötä.

Lenkin lopuksi sitten vähäsen tokotusta. Tällä kertaa mahduttiin kuulantyöntökentälle, tosin sekin oli isoksi osaksi vesilätäköiden valloittama, mutta kun ei parempaakaan ollut, niin tyydyttiin siihen. Tällä kertaa molemmille ruutua ja tunnaria, Taralle lisäksi muutama luoksetulo. Taran luoksetulot on taas hidastuneet kamalasti, ilmiselvästi odottaa pysäytyskäskyä, vaikken sitä liikkeenä ole ottanut kuin ihan pari kertaa. Tulee kyllä laukalla, mutta jotain intoa siihen silti tarttisi kyllä saada. Tällä kertaa ei onnistuttu vauhdittamaan yrityksistä huolimatta, joten pitää varmaan odotella avustajaa, ja kokeilla josko vauvaluoksetuloista olisi jälleen apua. Ruudut olivat Taran osalta hyviä, itse sitten kämmäilin senkin edestä pysäyttämällä Taran useammankin kerran niin, että jäi vähäsen ulos ruudusta (ei siis ehtinyt kunnolla ruutuun asti). Sitten ne tunnarit (tälläkin kertaa pyrittiin tekemään treeniä pätkittäin, yksi tunnari, sitten väliin jotain muuta tai Momo väliin tms)... Aloitettiin rohkeasti kahdella kasalla, niin että oma oli ihan reunassa. Hyvä. Sitten siirsin oman taakse keskelle, sekaisin meni, mutta kannustuksella nenä aukesi. Sitten muutama hyvä ja lopulta saatiin tosi nätti niin, että oma oli toisiaan lähellä olevien kasojen keskellä. Tara haistoi molemmat kasat ja valitsi omansa. Olisi pitänyt jättää tähän. Otettiin kuitenkin ihan lopuksi vielä niin, että hajoitin kasat, oma eteen keskelle. Tara meni ihan sekaisin, ja sitten korjailtiinkin pitkään... Näyttää siltä, että homman vaikeutuessa Tara helposti ottaa vain sen laitimmaisen kapulan, mikä paneekin miettimään, että onkohan se oppinut luottamaan siihen, että yleensä oma on jommassa kummassa reunassa? Nooh, jäätiin kuitenkin ihan hyvään suoritukseen lopulta, joten ei ihan vielä heitetä pyyhettä kehään...

Momon ruudut olivat vähäsen huonoja. Alusta oli jäänyt kotiin, joten ruudussa ei ollut lainkaan palkkaa ja ekan (hyvän) ruudun jälkeen Momo alkoikin tarjota paikkaa liian sivussa/edessä tms. Ei siis selvästikään olla vielä valmiita luopumaan alustasta ruudussa... Tunnarit sitä vastoin olivat hyvät. Otettiin heti alkuun kasalla, oma kauempana - hienosti löysi omansa, mutta taas meni oma suussaan pelottavalla innolla tutkimaan kasaa. Seuraava meni kuitenkin ihan nappiin, joten jätettiin siihen.   

Tänään onkin mennyt suurin osa päivästä UPJ:n tokokokeessa "pisteidenkirjaajana". Aamulla jännitti mitä päivästä tulee, kun koko porukka taisi olla ensikertalaisia, osa jopa ensi kertaa tokokokeessa, mutta hienosti tuntui päivä palautteen perusteelle menneen. Ilmakin suosi, mitä nyt tuuli aiheutti välillä harmaita hiuksia.