Vietettiin viikonloppu vaihteeksi Rymättylässä, tytöt vähän enemmän kuin me muut, sillä lauantaina tytöt jäivät Lakun kanssa "mummin" hoiviin meidän lähtiessä Turun suuntaan juhlimaan serkun häitä. Kolmikko oli kuulemma tosi nätisti touhunnut keskenään koko illan, tosin illan pimetessä ja sisätiloihin siirtymisen jälkeen Momo oli kiusannut mummia ilmoittamalla kovaäänisesti kaikista mahdollisista risauksista ulkona. Möykkä oli jatkunut juuri niin kauan kunnes mummi oli mennyt ulos katsomaan oliko siellä oikeasti jotain - tässä vaiheessa Momo näppäränä tyttönä jätti vahtihommat sikseen ja meni tyytyväisenä nukkumaan jättäen mummin kohtaamaan yksin möröt ja muut örkit. Taraa moinen käytös oli kuulemma harmittanut kovasti, Momon ja Lakun haukkuessa Tara oli paheksuvasti huokaillen siirtynyt kauemmaksi möykkääjistä... 

Tarkoituksena oli, että oltaisiin lähdetty aikaisin sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti Harjavaltaa ja jälkikisoja, mutta (yllätys, yllätys) toisin kävi. Ihanan romanttinen häätunnelma ilmeisesti pehmensi päätä juuri sen verran, että herätyksen asettaminen osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi, minkä seurauksena nukuttiin sitten ihan kunnolla pommiin. Harmitti ihan vietävästi kun silmät aukaistuani tajusin tapahtuneen, mutta kuten aina, Rymättylän raikas meri-ilma ja tyttöjen vapaudenriemu hälvensivät mielipahan hyvin pian. Tosin heti kun auto kurvasi kohti kotimatkaa, alkoi vi***us kasvamaan samaa tahtia kun Espoo lähestyi. Harjavallan kokeista olen kuullut niin paljon hyvää, että sinne olisi ollut ehdottoman mukava päästä ja lisäksi "hyvässä lykyssä" tämä oli meidän ainoa mahdollinen sauma päästä kokeilemaan mitä osataan ennen ensi vuoden suunnitelmista johtuvaa pakollista paussia kaikesta touhottamisesta. Harmitusta (ja samalla nolotusta) ei myöskään yhtään ainakaan vähentänyt se, että kuulin matkalla että meitä oli kovasti kaivattu koepaikalle - en ollut yhtään tajunnut, että olisin voinut ilmoittaa ettemme päässeetkään paikalle, vaikka ilmoittautumisaika olisikin mennyt jo aikaa sitten. No, jos joskus käy yhtä hullusti, niin tietääpä ainakin mitä tekee toisin.

Ilma oli koko viikonlopun aivan ihanan syksyinen ja sunnuntaina vielä melkein sateetonkin. Syksy on kyllä ehdottomasti ihanin tai ainakin takuulla tunnelmallisin vuodenaika <3.  

                 

       

                              

Mukanamme takaisin lähiöön raahattiin iso pussillinen omenoita ja aimo annos hyvää mieltä pitkän syksyn varalle.

Tytöt olivat erityisen iloisia Laku -kaveristaan ja kun otin Taran syrjään komentamistehtävästään, Momo ja Laku pystyivät yllättäen leikkimään keskenään paljon nätimmin kuin koko kolmikon osallistuessa karkeloihin.

               

      

Ilmeisesti se, että Tara yrittää komentaa Momoa olemaan rauhassa, provosoi kahta muuta leikkimään entistä rajummin (=> minä heikkohermoisena vihellän pelin poikki, ettei Lakulle pienempänä käy pahasti). Oli ihanaa katsella Momoa ja Lakua painimassa oikein olan takaa, ihan kuin silloin kun Momo oli pienempi <3. Ja Tarakin oli lopulta ihan tyytyväinen, vaikka joutuikin jäähylle, sillä Tara sai ainoana karvaisena kakarana Cecilialta kunnian osallistua leikkimökin teekutsuihin :).

                         

                                                          *Tara ylpeänä leikkimökin ovella*

Vesi oli jo ihan jäätävää, mutta kuten aina, se ei hillinnyt vesipetoja lainkaan. Vedessä oltaisiin varmaan lutrattu koko viikonloppu, ellen olisi pikkaisen hillinnyt menoa.  

       

                                              * Heittäkää nyt joku meille niitä kiviä!!1*

Loput kuvat löytyvät tuolta: http://kuvablogi.com/blog/13378/31/