Illalla lähdettiin Luukin suuntaan treenailemaan apinanpentuja pois mielestä. Lukujärjestyksessä oli esineruutua, jälkeä ja tottista/tokotusta. Sillä aikaa kun Niko polki viiden kepin ja muutaman kulman jäljen, otettiin tyttöjen kanssa esineitä. Ensimmäisellä kerralla Momo teki taas tarpeensa ruutuun, oli jälleen merkannut esineen ennen tarpeiden tekoa, sillä nosti sen heti kun kiireiltään ehti... Tästä ei saanut palkkaa ollenkaan. Tara sai etsiä yhden ja sitten Momo uudestaan. Nyt ruutuun eksyikin Momon apinavauva (hyi kun ilkeää ;) jota heittelin mennessäni Momon katsellessa. Nousi muuten aikasta nopsaan :D. Palkaksi sai purkista kissanruokaa ja sen jälkeen pallonsa lussutettavaksi. Tara taas välissä ja sitten Momo uudelleen. Nyt ruutuun pääsi pallo, jonka Momo löysi hienosti etsittyään ensin sieltä missä esine edellisellä kerralla oli - sama palkka. Viimeiseen ruutuun oli taas hukkunut apinavauva, jonka Momo nosti tosi hienosti ja taas sama palkka. Ihan kiva fiilis jäi ja olipahan Momon yllätysraskaudesta jotain hyötyäkin ;).

Sitten jälki. Jana oli todella upea - ihan suoraan ja oikeaan suuntaan. Aika järkyttävän tuulen vuoksi etenkin niissä kohdin, jossa tultiin metsästä aukealle Momo pyöri välillä aika pahasti, mutta muuten jäljesti todella vaikeassa maastossa (järkyttävää ryteikköä) hienosti! Harmittavasti vain ensimmäinen keppi ei noussut ennenkuin käskystä, muut onneksi nousivat vallan mainiosti ilman apuja. Toinen mikä vähäsen harmitti oli se, että kaikista vaikeimmassa kohdassa Momo kääntyi kysymään apua ja jatkoi vasta kun "käskin". Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvä jälki.     

Jäljen jälkeen kiireen vilkkaan tokottamaan/tottistelemaan, kun hyvin suunnitellut aikataulut pettivät sen verran pahasti, että oltiin ikävästi myöhässä. Momo sai henkilöryhmää, liikkeestä istumista ja eteenmenon. Momo oli ihan kivassa vireessä, olin odottanut "vauvan" takia löysempää menoa.

Istumisessa yritettiin uutta pakotetta, joka oli aiempaa reippaasti ronskimpi ja tässä vaiheessa tyypin into lopahtikin aikalailla. Toiveikkaina kuitenkin odotellaan tuloksia, josko tästä olisi pidempiaikainen apu puolinaiseen istumiseen. Eteenmenon sössin minä - Momo taisi mennä juuri siihen suuntaan johon lähetin ja ihan suoraankin, mutta lelu oli eri paikassa. Tulipahan taas tehtyä extempore maahanmeno, joka ei suunnittelemattomuudessaan hyödyttänyt yhtään ketään, eikä ollut järin kaunista katseltavaakaan... Taralle otettiin kaukoja häiriöihmisillä - lopulta Annu ja Rita seisoivat molemmat Taran takana, mutta siltikään ei haitannut. Tunnareita ehdittiin ottaa vain kaksi toistoa, kun saatiin niin hieno onnistuminen (oma ihan kasan vieressä ja Tara nosti sen ihan selvästi nenää käyttäen!), että jätettiin siihen. Jippii!!   

Taraa ahdistaa henkilöryhmä...

Sitten olikin illan kohokohta - Huligaani -vaavin tapaaminen. Oih ja voih, kun toinen olikin suloinen <3. Jossain vaiheessa reipas pikkumies kiipesi syliin ja jäi tyytyväisenä siihen puremaan (lujaa!) sormia. Jollei Rita olisi pelastanut ja vienyt kakaraansa pois, olisin varmaan jäänyt autuaana istuskelemaan kylmälle parkkikselle koko yöksi. Ihana pennuntuoksu leijaillee edelleen nenässä ja kirottu pentukuume sen kuin pahenee...

*onko sulla jotain hyvää??! sormetkin kelpaa!*

Kerrassaan huolestuttava kuva - ihan selvää rasittava tätimateriaalia *anna kun täti vähän rutistaa, tuitui*

Kaikki kuvat löytyvät täältä: http://kuvablogi.com/blog/13378/29/

Kotiin päästyä piti vielä pissatuslenkin yhteydessä tokottaa/tottistaa, kun Momon vireenlasku jäi vähäsen harmittamaan ja kun Tara on saanut viime aikoina edetä kaukoissa ihan liikaa, niin piti sitäkin korjailla. Momo oli taas ihan reipas ja mikä mukavinta - istui tosi nopsaan! Nyt peukut pystyyn, ettei ollut vain onnenkantamoinen. Kun Tarakin onnistui nätisti kaukoissaan, oltiin vihdoin valmiita lepäämään (ja yksi tai useampi meistä näkee takuulla tänä yönä pennuntuoksuisia unia..).