Viikko vierähtänyt melkein täysin muissa kuin treenailuiden tai edes lenkkeilyiden merkeissä (inhottavat reaalielämän velvollisuudet ;). Mutta jotain sentään ollaan viikon varrella saatu aikaiseksi.

Testattiin torstaiaamuna mitä Tara sanoo, kun ruutu on merkitty tötsien lisäksi nauhoilla (meillä nauhojen virkaa toimitti maalarinteippi). Eipä juuri mitään - ei noteerannut niitä hyvässä tai pahassa. Ruudut olivat periaatteessa ihan jees, mutta selvästi pitää vähentää palkkausta alustalla, sillä se näyttää taas aiheuttavan vähäsen haahuilua. Yksi luoksetulo pysäytyksineen otettiin, ihan jees. Ja heti perään vauhtiluoksetulo, joka tuli tarpeeseen. Yleisesti ottaen Taran vire oli jotenkin löysänpuoleinen - päätettiin pitää pieni tauko, koska epäilen että me vaan ollaan treenattu vähäsen liikaa Taralle. Momon kanssa vain leikittiin ihan vähäsen, kun olin edellisenä iltana onnistunut leikkaamaan kynsiä leikatessani verikynteen, eikä kynsi meinannut millään parantua.

Perjantai-iltana käväistiin tuossa takametsässä ottamassa Momolle esineitä ja lähiparkkiksella Taralle tunnareita. Momo sai kolme esinettä (apina-pallo-apina), yksi kerrallaan ruudussa ja edelleen niin, että vein ne oikein dramaattisesti Momon katsellessa. Palkkakin oli sama, märkääruokaa purkista ja pallo. Ekalla lähetyksellä oli niin täpinöissään, että lähti vähäsen ääntäkin - siihen nähden todella vaisua menoa, jäljesti tuloksettomasti pitkin ruutua kunnes kutsuin luokse ja lähetin uudestaan. Nyt löytyikin sitten melko nopsaan. Seuraavaksi pallo, joka taisi olla ihan liian helppo, kun löytyi samantien, enkä ole varma käyttikö Momo lainkaan nenäänsä. Viimeinen sitten vähäsen vaikeampi, jätin apinan puun taakse, ettei ainakaan silmillään lähde etsimään. Nytkin kuitenkin löytyi ihan samantien. En oikeasti tiedä mikä näissä esineissä on yhtäkkiä mennyt näin vikaan, jossain vaiheessa Momo selvästi tiesi mitä on tekemässä - eikä ainakaan jäljestänyt ruudussa. No, toivotaan, että saadaan näillä treeneillä uutta pohjaa oikeanlaiselle tekemiselle, vaikka nyt tuntuukin vähäsen toivottomalta (vaikka tuo viimeinen olikin tosi nätti, niin edistymistä/paluuta aiempaan tasoon ei näytä tapahtuvan ainakaan kovinkaan nopeasti useammasta treenikerrasta huolimatta..).

Taralle niitä tunnareita (käytettiin Nikoa hyväksemme oman viejänä). Ensin taas tiivis kasa, ei ongelmia. Sitten vähäsen potkittu kasa, jossa palikat kuitenkin edelleen kiinni toisissaan. Ekalla lähetyksellä Tara lähti yllättäen vauhdilla useiden metrien päässä olevalla nurmiläntille (sama ongelma siis kuin viimeksi tässä paikassa), uusi lähetys ja nyt menikin nätisti. Seuraava oli mallikas. Sitten kasaa potkittiin vähäsen lisää, niin että osa vieraista ei enää koskettanut toisiaan. Ensin oma kapula vähäsen kauemmaksi varmuuden vuoksi, ei mitään ongelmia. Sitten laitettiin lähemmäksi, ei edelleenkään ongelmia! Jätettiin tähän jälleen kerran aikasta onnellisina <3. 

Viikonloppu menikin täysin paniikkilukemisen puolelle ja tytöt saivat tyytyä lyhyisiin lenkkeihin höystettynä arkielämän puuhasteluilla (kuten auttamista pyykin keräämisessä kuivaustelineeltä, eli jos sieltä jotain tippuu, se joka ehtii ensin saa nostaa ja tuoda mammalle). Etenkin Momo leluvauvoineen alkoi selvästi kuitenkin tarvitsemaan lisää tekemistä, sen verran intensiiviseksi vauvojen etsiminen ja hoivaaminen meni muutaman päivän aikana. Lopulta loppui sääli kokonaan ja kaikki vauvat joutuivat lopullisesti vaatekaappiin. Mutta osasi Momokin ottaa rennosti, pääosin se vain änki itsensä mahdollisimman lähelle, oli tilaa tai ei (huom, kuten kuvista näkyy, "vauvat" piti tietenkin olla ensin kerättynä turvaan lähistölle) :D.

"pikkaisen on tukalaa, mutta pääasia on läheisyys..."

Maanantaiaamulla oli sitten pakko pikkaisen treenata tyttöjen aktivoimiseksi. Taralle otettiin ruutua, luoksetuloa ja kaukoja, jotka menivät hyvin. Sitten tunnari - taas samalla tavalla eli ensin tiivis kasa, sitten vähitellen kasaa hajotetaan isommaksi, niin että lopulta vieraat kapulat olivat toisistaan erillään rivissä ja oma ihan niiden vieressä samassa rivissä. Meni aivan joka kerta aivan loistavasti! Ja kun oli niin loistava, niin tietenkin sitten piti yrittää jotain uutta - jaoin kasan kahteen osaan (nyt taas kasoissa) ja oma niiden väliin. Ensin toi vieraan - tästä en vielä hätääntynyt, näin on käynyt aiemminkin kun ollaan vaikeutettu. Mutta tällä kertaa ei saatukaan liikettä sujumaan, vaan vanha "tunnaritara" palasi -eli täysin maanista touhua nenä niin kiinni kuin voi.

Yritin laittaa lihapullan murusia eteen, pysäytti vähäsen mutta ei juuri muuten auttanut. Lopulta Tara oli niin paineessa ettei kyennyt tekemään enää muuta kuin säheltämään. Mentiin välissä tekemään vähäsen ruutua ja seuraamista - olivat muuten ehkä loistavimmat ikinä, outoa. Sitten takaisin helpotettuun tunnaritreeniin. Nyt oli vain taas yksi kasa ja oma siitä hyvin kaukana - ei onnistunut enää näinkään. Saadaan "väkisin" väännettyä muutama onnistunut ja sitten luovutin, kun nyt Taralle ainakin jäi jonkinlainen onnistumisen mielikuva asiasta. Leikitään Momon kanssa ja otetaan vähäsen seuraamista ja istumista. Sitten taas Taran vuoro - nyt treeni helpottuu edelleen eli oman etsimistä nurtsilta. Tässä näkee selkeästi miten sekaisin Tara oli treenin aikana mennyt - lähti "maanisesti" etsimään silmillään ihan mitä vain ja vasta muutamien minuuttien poukkoilujen jälkeen nenä avautui ja alkoi etsimään. Näitä muutama ja lopetettiin, kun alkoi näyttämään, että "oma" ja "nenä auki" ja "rauha" kuuluivat jälleen samaan pakettiin. *huokaus*, mutta onneksi ei sen korkeammalta sentään pudottu*

Momon treenaaminen jäi vähäsen vajaaksi, vaikka oikeastaan Momon pääkopan takia treenaamaan alunperin lähdettiinkin. Onneksi Momo sai revanssia illalla ja pääsi Nikon kanssa kunnon pitkälle pyörälenkille - sen jälkeen ei näyttänyt tyyppi pahemmin ajattelevan vauvojaan :D.  

Nyt arkielämän kiireet ja stressi on hetkeksi vähän vähemmällä ja voidaan taas nauttia elämästä. Tosin ensin pitäisi uskaltaa ottaa Taran kanssa tunnaritreeni tuon kammottavan viime kerran jälkeen...