Suunnattiin aamusta Halkolammelle nautiskelemaan kauniista päivästä ja tekemään pikkaisen hommiakin. Nikon polkiessa jälkeä tokoteltiin Taran kanssa ruutua ja luoksetuloa. Ruudussa ei mitään ongelmia tänään ja luoksetulo oli ihan täydellinen. Tämä on taas yksi niistä tyttöjen isoimmista eroista. Taran kanssa luoksetulon pysäytyksiä ei saa treenata oikeastaan lainkaan, mutta silti se tekee ne järjestään tosi mallikkaasti (se hallittavuus), Momon kanssa ollaan tahkottu pysäytyksiä varmaan pari vuotta eikä olla hirveästi edistytty. No, jossain muussa asiassa sitten toisinpäin.

Taran tokotusten jälkeen etsittiin Momon kanssa esineitä. Ja vaikeaa oli taas. Merkkasi etukulmassa olleen sukan, mutta ennen nostamista teki pissat. Seuraavalla lähetyksellä takareunassa ollut puutarhaletkun palanen nousi paljon paremmin. Mutta yleisesti vauhtia puuttui reippaasti siihen mitä se voisi olla ja on ollutkin.

Käväistiin vielä juoksuttamassa tyttöjä suolla ja sitten jäljen ajoon (vanheni ehkä kolme varttia). Jana meni hienosti ja jäljestäminen muutenkin ihan jees. Vauhtia oli alussa kyllä taas ihan liikaa, kun joutui juoksemaan perässä. Mutta harmittavinta oli se, että kolme ensimmäistä keppiä ei noussut ilman käskyä. Ei tajua mikä tässä taas mättää, kun on pitkän aikaa nostanut kepit tosi nätisti. Kaksi viimeistä onneksi sentään nousi normaaliin tapaan. Kun nuo kepit jäivät harmittamaan aika reippaasti, poljin uuden kolmen kepin ja kahden kulman jäljen ennenkuin lähdettiin lenkkeilemään.

Kierrettiin taas lampi ympäri ja tytöt pääsivät lammen päässä pulikoimaan. Tytöillä näytti olevan kivaa ja me Nikon kanssa ihasteltiin hurjan suuria lohia (?) jotka uisekentelivat ihan rannan tuntumassa. Kuvatakin niitä yritettiin, mutta eipä niitä kamalasti kuvista valitettavasti erota. Lenkin päätteeksi Tara opetti Momolle nuoruutensa bravuuritempun. Ihmettelin, kun tytöt eivät tulleet huudoista huolimatta luokse, haju sitten paljasti miksi eivät tulleet. Puskassa oli herkkukätkö ihmisen jätöksiä, jotka piti imuroida kiireen vilkkaan talteen. Siitä taitaa olla aika monta vuotta, kun Tara viimeksi on harrastanut tuota (pienenä Tara karkasi melkein joka lenkillä herkuttelemaan..), toivottavasti ei nyt päässyt taas makuun ja toivottavasti Momo ei oppinut uutta tapaa...

Lenkin jälkeen ajettiin sitten vielä jälki (vanheni noin tunnin). Jana oli ihan täydellinen! Kaikki kolme keppiä nousivat iloisesti ja reippaasti ja ennenkaikkea ihan itsenäisesti. Kerran meinasi harhautua jäljeltä. Olin polkenut osan jälkeä polun päälle josta jälki sitten kaartui loivasti metsään, tässä kohtaa Momo jatkoi hetken aikaa polulla, mutta korjasti ihan itse takaisin jäljelle. Saatiin siis lopulta onnellinen loppu päivän jäljestämisille.   

Polskitaan ja molskitaan

Selvästi ihan kiusallaan kastellaan mammakin...

Ja muuten vain nautitaan kauniista kesäpäivästä:

Loput kuvat löytyvät täältä: http://kuvablogi.com/blog/13378/28/