Alkuviikolla vielä innokkaasti treenailtiin joka päivä pikkaisen jotakin tottikseen tai tokoon liittyvää, loppuviikosta ei sitten olla saatu oikeastaan mitään aikaiseksi - tällä kertaa tekosyynä helle, joka ei kamalasti houkuta oleilemaan koirien kanssa ulkona (varsinkin kun meidän uintipaikassakin on jo todettu sinilevää :(.

Ruutua tehtiin muutamana päivänä putkeen. Molemmat menevät suoraan ja nätisti ruutuun eri puolilta lähetettynä. Momolla pysähtymisen kanssa ongelmia, kun ruudussa on palkkaa. Pysähtyy paljon näpsäkämmin jos siellä on vain tyhjä alusta. Taralla ruoka taas aiheuttaa hieman seilaamista ruokaa etsien. Ehkä piilotettua alustaa voisi käyttää vähän kuin kosketusalustana ja heti kun nokka käy siellä palkkaus. Tosin pitää varmaan aina välillä laittaa alustalle namia, että mielenkiinto siihen säilyy.

Momolle tehtiin kahdella erillä isolla kentällä täydestä matkasta eteenmenot - molemmat erinomaiset, tosin alustavat seuraamiset ihan järkkyjä. Edistää aivan älyttömästi. Samaten Momon vauhtia katsoessa (ja viikonlopun ruutuepisodia miettiessä ;) alkaa taas vähäsen kylmäämään se, miten ihmeessä sen saa maahan. Houkuttaisi kokeilla liinaa, josko sillä saisi Momon oppimaan (muutenkin kuin vain eteenmenossa), että välimatkasta huolimatta mammaa kannattaisi kuunnella heti eikä hetken päästä. Lisäksi Momo on saanut luoksetulonnopeutusharjoituksia tokon pysäytysten aiheuttaman hidastelun vuoksi ja ruokakupilla perusasentoharjoituksia, mainittavaa parannusta ei ole havaittavissa (perusasennoissa, luoksetulossa on toivoa).

Tunnaritreenit käytiin tekemässä samalla kun siirsin toisen alustoista varastoon siinä toivossa, että siihen ei ehkä tarttuisi niin paljoa (omaa) hajua kuin partsilla. Kummallakaan tytöistä ei ollut mitään ongelmia ja omat löytyivät nenää, ei hampaita, käyttäen.

Mopo-ongelmaankin löydettiin yllättäen toivonkipinää. Tehtiin torstaina aamulenkki uuden tien kautta Kiloon - kuten aina tuolla tiellä, mopot häiriköivät ihan alusta asti ja huuto/rempominen on sen mukaista. Kahdesti Momo onnistui silmänräpäyksessä vikuroimaan itsensä kuonopannastakin irti. Järkkyä. Kilon hiekkateillä vähäsen hengähdettiin (=vain yksi mopo meinasi keilata meidät puskan takaa) ja seuraavat kohtaamiset olivatkin sitten Trillakadulla. Eka tuli takaapäin niin, että välissä oli pieni nurtsipläntti, kävelytie ja puskaa, eikä muita kulkijoita ihan lähietäisyydellä. Uskalsin siis olla hinaamatta Momoa lähemmäksi ja jatkoin vain kulkemista (Momon molemmat remminpäät olivat vyötäisillä ja annoin niiden olla siinä) komentaen tytötkin kyttäämisen sijaan kulkemaan eteenpäin. Se toimi ja sain kontaktinkin heti ohituksen jälkeen! Seuraava tuli sitten vastaan niin, että välissä oli toinen kaista ja puska (eikä taaskaan muita kulkijoita lähistöllä). Sama tekniikka, eli eteenpäin ilman remmin koskemisia. Nyt steppaamista oli selvästi enemmän, mutta ei minkäänlaista huutamista tai rempomista! Tätä halutaan lisää (eilen tai tänään valitettavasti ei saatu samanlaisia onnistumisia...)!

Eilen käväistiin aamusella pitkästä aikaa juoksulenkillä (viimeksi juostiin erkkariviikonloppua edeltävänä viikonloppuna 6,5 ja 7 kilsan lenkit noin 45 minsaan molemmat) ylipäänsä ja etenkin arkipäivänä (viimeisin taisi olla se kerta, kun Momosta meinasi tulla ketsuppia..). Perkkaalle uskaltaudutiin, mutta kierrettiin pahin työmatkapätkä kaukaa (minkä vuoksi saatiin iso kasa mäkiä lisää reittiin - uh). Tällä kertaa Momo veti aika normaaliin tapaan (edellisinä kertoina on ollut oudon vetämätön), mutta Taran intoa alkaa selvästi syömään se, että se on joutunut olemaan viime lenkit remmissä. Mökötti pitkään alkumatkasta ja vasta keskivaiheilla vihdoin innostui siirtymään rinnalta eteen. Tulisi jo syksy ja loskasäät, niin päästäisiin elämään normaalisti ilman mopojen aiheuttamia poikkeamia normisysteemeistä... Jokatapauksessa matkaa kertyi 6,5 kilsaa noin 39 minuutissa. Pidempäänkin oltaisiin mielellämme juostu, sen verran mukavasti askel nousi, mutta hellettä oli seiskan jälkeen jo niin paljon, etten uskaltanut kiusata tyttöjä enempää, varsinkin kun mitään kastautumispaikkaa ei ollut lähettyvillä.      

Ai niin, oltiin eilen siskon tytön kanssa Korkeasaaressa retkellä. Tällä kertaa leijonien kohdalla Cécilia ei maininnut sanaakaan Momosta (viimeksihän leijonat tunnistettiin Momoiksi ;), mutta puhvelien (tai jotain sen näköisiä ne oli...) kohdalla tehtiin uusi Momo tunnistus :D. Nojuu, eihän se Momo tosiaan mikään tyttömäisyyden perikuva ole...