Aamulenkin jälkeen tänään päätin ottaa extempore tottistuokion ennen kotiutumista. Taran kanssa vaan höpötettiin istumisia ja seuraamisia - ihanan iloista ja nopsaa ja melko tarkkaakin. Momon seuraamiset ja istumiset taas olivat vähäsen vetelänoloisia. Istuminen ei nopeutunut edes nyppäisyllä. Eteenmeno sitävastoin oli normaalin reipas. Tuon vetelyyden innoittamana päätin yrittää Momon haukuttamista pallolla (kun ei muuta ollut mukana). Ensin ilman tolppaa, mikä meni vain vasten hyppimiseksi ja puremiseksi. Sitten Momo tolppaan kiinni ja härnäämistä pallolla, tuuppimista, tönimistä ja tuijottamista. 

Jos menin lähemmäksi tuuppimaan, Momo yritti purra jonnekin pallon suuntaan, muuten oli melko passiivinen. Tuloksena ei mitään muuta kuin ihan kunnon puremahaava (leuankuva ja kaikki...) hauiksessa - teki niin kipeää, että piti jättää Momo hetkeksi yksinään tolppaansa ja mennä kentän toiseen laitaan vetämään henkeä. Mutta periksi ei voinut enää tässä vaiheessa antaa, joten kun kipu oli vähäsen hellittänyt, uusi yritys. Nyt en enää jaksanut tuuppia, kun ei siitä näyttänyt olevan mitään hyötyä, joten tyydyin vain potkimaan palloa Momon nenän edessä. Momo yritti aika laiskanlaisesti saada palloa kiinni. Kun ei tästäkään näyttänyt olevan mitään iloa, jätin pallon Momon nenän eteen niin, että se melkein sai siitä kiinni muttei ihan, ja yritin keksiä jotain muuta mistä voisi olla apua. Momo kuitenkin innostuikin liikkumattomasta pallosta enemmän kuin mistään muusta ja alkoi vähitellen muuttua aktiivisemmaksi ja aktiivisemmaksi yrittäessään tavoittaa palloa. Ja lopulta sieltä alkoi kuulumaan sellaista vauvamopo/pupuvinkunaa (eli äänen voimakkuus ja intensiteetti oli vauvatasolla)! Tästä sitten päästin Momon pallolleen, kun muistaakseni ohje leiriltä oli, että ihan mistä vaan äännähdyksestä pitää päästää puruun.

Haukkua en siis edelleenkään saanut aikaiseksi ja vinkunakin oli kyllä sellaisen urakan takana, että saa nähdä koska jaksaa yrittää uudelleen. Mutta jotain sentään, joten ehkä ei tarvitse olla ihan niin skeptinen onnistumisen suhteen enää...