Lähdettiin tänään puolen päivän aikoihin Annamarin ja Taunon (ja tietty Vilin :) kanssa jäljestämään Röylään. Tara sai jäädä pitämään kotia pystyyn, mistä neiti oli hyvin loukkaantunut. Kun päästiin takaisin kotiin Tara oli kuitenkin unohtanut vihanpidon ja oli vain onnellinen ettei kadottu kokonaan - tosin mielenosoituksellisesti hyppäsi mamman syliin katsoen samalla Momoa syyttävästi. Tyhmä pikkusisko aina vie mamman Taralta!11!!
Poljettiin ensin omat jäljet. Momo reppana sai taas ajaa sekojäljen, kun mamma oli nähnyt pelottavia mielikuvitusöttiäisiä matkan varralle ja pomppinut sitten paniikissa niitä pakoon. Ja yksi suunnittelematon ylimääräinen kulmakin tuli (yhteensä niitä taisi olla kaksi), kun päätinkin kesken kaiken vaihtaa suuntaa. Jana meni taas pepulleen, vasta toisella lähetyksellä lähti edes jotenkuten (mutta edelleen vinoon). Samalla kävi ilmi, että se minkä olen kuvitellut olevan metri onkin vähäsen enemmän - ollaan siis ilmeisesti tehty ihan hurjan pitkiä janoja. Momo rukka :(. Itse jäljestäminen meni ihan jees, hurjan kuivasta ja pölyisestä maastosta huolimatta ei epävarmuutta juurikaan näkynyt tällä kertaa. Ensimmäisen kepin otti suuhun, mutta meinasi jatkaa jäljestämistä se suussa. Toisen kepin nosti hienosti ihan itse. Kolmannen meni yli ja ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa annoin lopulta mennä ja neljäs (eli viimeinen) keppi ei meinannut nousta millään, vaan vaati aika paljon patistamista ennenkuin nousi. Ihan jees kuitenkin ja janaharjoitteluun saatiin samalla uusia ideoita Annamarilta (ehdottomasti nyt ainakin lyhyempiä harjoituksia joukkoon). Sitten poljettiin toisillemme jäljet, kun ei ollut kummallakaan hajua nouseeko myös vieraan tekemä jälki+kepit. Momo joutui taas tekemään hurjasti töitä janalla, mutta löysi lopulta ihan itsekseen ja sen jälkeen menikin tosi hienosti (pikkaisen pyörimistä silloin tällöin, joka luultavasti johtui kohtuullisen kovista tuulenpyörteistä). Ja mikä hienointa, jokaikinen keppi (kolme) nousi ihan itsekseen!
Ehkä eniten tänään teki kuitenkin vaikutuksen jäljestämisympäristö. Ihan tajuttoman nättiä ja rauhallista - tuonne olisi voinut majoittua pidemmäksikin aikaa nauttimaan luonnosta ja elämästä.
Kommentit