Käytiin eilen illalla vielä Annamarin ja Taon kanssa ottamassa esineruutua. Momo haki ensimmäisen ihan jees, joten päätin uskaltaa ottaa samaan ruutuun toisenkin esineen. Fiksusti vielä vieras esine.. Ja sähellykseksihän se meni, eikä lelu noussut. Tämän kakkosleluongelman korjaamiseksi meidän on pitänyt tehdä kaksi erillistä ruutua esineruutupäivästä asti, mutta kun en ole saanut treenattua ruutua yhdelläkään ruudulla, niin "yllättäen" kaksi ruutuakin on jäänyt tekemättä :D. No, viimein Tauno kävi hakemassa lelunsa pois ja vein tilalle oman lelun suunnilleen samaan paikaan ja vihdoin nousi. Mutta, ongelmista huolimatta oli mukava treenata vaihteeksi seurassa (ja vaikka Momon ruutu oli mitä oli, niin Tauno tasapainotti tilannetta työskentelemällä hurjan upeasti, joten eletään toivossa, että Momo sai jonkinlaisia vaikutteita seuraamalla Taunoa ;) samalla löytyi uusi treenipaikkakin, jota voisi kokeilla jossain vaiheessa.

Tänään lompsittiin urhelupuistoon puuhastelemaan vähäsen lisää. Ensin poljin pikkaisen jäljen (ehkä noin 100 metriä pelkkää suoraa yhdellä maastosta johtuvalla siksakilla höystettynä) kolmella kepillä ja sen vanhenemista odotellessa tein esineruudun, johon lykkäsin molempiin takakulmiin esineet.

Momo ensin, ja esine nousi hienosti nopsaan. Taas päätin katsoa mitä tapahtuu toisen kanssa (nyt kuitenkin oman) - kuten eilenkin, ei yhtään mitään. Momo selvästi merkkasi esineen, mutta ei vaan nostanut, vaan jatkoi ruudussa pyörimistä. Jätettiin touhu kesken, kun bongasin noin kaksi metriä ruudun takareunasta pomppivan pupun. Oli Momo sentään keskittynyt työhönsä, kun ei ollut tapojensa vastaisesti noin lähellä olevaan pupuun reagoinut mitenkään! Katsoin kuitenkin paremmaksi kutsua Momo pois ruudusta ennenkuin saisin katua. Tara sai hakea esineen pois (vallan taitavasti) ja sitten Momolle uusi yritys - lelu suunnilleen samassa paikassa kuin aiemminkin. Ensimmäisellä lähetyksellä ei näyttänyt oikein tajuavan mitä sen pitää tehdä, mutta seuraavalla kerralla melkein pystyi kuulemaan, kun palikat Momon päässä napsahtivat oikeaan asentoon ja se lähti vauhdikkaalla ja suoralla pistolla suoraan lelulle. Aika hienoa! Sitten vielä Taralle yksi keskelle ruutua (edelleen vallan taitava tyttö :).

Sillä aikaa kun olin juuri saanut esineruudun poljettua, joku urpo lenkkeilijä koiransa kanssa tunsi pakottavaa tarvetta kulkea metsänkaistaleen poikki, jossa meidän jälki oli, tietenkin suoraan jäljen yli. Harmitti ihan vietävästi, kun tarkoituksena oli tehdä Momolle mahdollisimman helppoja harjoituksia ja nyt sitten tämä. Mutta mentiin kuitenkin (jälki oli vanhentunut noin 40 minsaa, harhajälki ehkä 20 minsaa). Jana oli loistava (vaikka edelleen meni viistoon jäljen suuntaisesti), mutta jäljen ensimetrit olikin sitten sähellystä. Tuntui, että hukkasi jostain syystä jäljen melkein heti sen alettua ja palasikin muutaman metrin jäljestettyään takaisinpäin. Hiukan vaatimista, nokka laskeutua ja jälki löytyi. Sen jälkeen meno olikin taas sitä vanhaa kunnon Momoa! Paitsi, että kepit nousivat ihan itsenäisesti ja vielä iloisesti! Siksakkikin meni tarkasti nokka maata viistäen, eikä Momo näyttänyt noteeraavan harjajälkeä mitenkään, vaan pysyi uskollisesti omalla jäljellään. Ihanaa <3.

Sitten tytöt saivatkin taas vaan formuloida, jyrsiä keppejä, piehtaroida sammaleessa (Taran bravuuri :) ja tietenkin polskutella kuraojissa. Onneksi tänään oli yllättävän hiljaista (johtuisiko siitä, että vaikka aurinko paistoi kauniisti, ilma oli hurjan kylmä viime päiviin verrattuna), joten ei tarvinnut hirveästi vahtia selustaansa. Eilen sattui vaihteeksi sellainen "mukava" kohtaaminen ei-koiraihmisen kanssa, että vainoharhaisesti tuntuu, että kaikki katsovat meitä paheksuvasti. Kuljettiin kevyenliikenteen väylän vasenta reunaa, tytöt tiiviissä nipussa mamman jalanvieressä (kun tuossa kulkee niin paljon mopoja ja muita rullailijoita, joiden äänet iso tie vieressä vaimentaa niin, että ne pääsevät aina yllättämään). Meillä oli kiire, ettei myöhästytä esineruututreffeiltä, joten kuljettiin vielä rivakkaa vauhtia. Meidän oikealla puolella tien toisella puolella voimakäveli keski-iän ylittänyt täti, suunnilleen samaa vauhtia. Siirryttiin tädin taakse, kun oltiin ohittamassa edessä kulkevaa pariskuntaa, joilla oli fleksin nokassa pikkuinen mäykky. Ja mitä tekee täti? Juuri kun oltiin päästy pariskunnan kohdalle täti kääntyy ja käskee meidän kävellä nopeammin, ettei tarvitse kuunnella hurttien hengitystä ja pelätä! Siis oikeasti! Missään vähänkään enemmän luonnonhelmassa ei saisi kulkea koirien kanssa, siellä missä saa, on kasapäin muita liikkujia ja nyt sitten me häiritään ihmisiä leveällä asfalttitielläkin, niin että joku katsoo asiakseen haukkua mamman vauvoja hurtiksi. Ja kaikenlisäksi häirintä johtui siitä, että tytöt hengittää liian lujaa! Lähiöelämä on syvältä!  

No mutta, tänään saatiin kuitenkin nauttia elämästä ihan omassa rauhassa. Lenkin päätteeksi otettiin vielä lyhyt tokotus/tottishetki. Momolle eteenmeno, yksi istuminen ja yksi kokonainen pk-luoksetulo. Istuminen on ihanan nopsa, luoksetulon maahanmeno myös (eikä kyynärätkään ainakaan huomattavasti jääneet maasta), mutta itse luoksetulo oli jostain syystä pikkaisen hitaanpuoleinen. Eteenmeno oli vallan mainio (vaikka taas oltiin eripaikassa kuin aiemmilla kerroilla), kohta voisi ehkä jo uskaltaa kokeilla koko matkalta. Tara sai ruutua ja kaukoja. Ruudut, etenkin vimppa olivat tosi hienoja - iloisia ja paikkakin oli viimeisessä heti ihan täydellinen (muissa oli ehkä himppasen reunassa, niin että maahanmentäessä ehkä joku osa menisi yli ruudusta)! Samaten yllättäen kaukot, Tara ei näyttänyt liikkuvan edes seiso-maahan vaihdossa. Aika ihanaa :D.