Perjantaiaamuna tehtiin vain pikainen pyrähdys golfkentälle pallottelemaan uusilla ja vanhoilla palloilla sekä pikkaiseen tokottamaan Taran kanssa. Momo sai golfkentän viereiseen pieneen metsäryteikköön kaksi janaharjoitusta. Eka meni ihan pepulleen - lähti hienosti suoraan eteenpäin, ja siitä oikealle jäljellekin vielä, valitettavasti mamma jäi liinan kanssa ihan kunnolla solmuun ryteikköön ja irrottaminen kesti varmaan ainakin minuutin verran. Momo kiskoi aikansa omaan suuntaansa, mutta kun liina ei vaan antanut periksi kääntyi viimein takajäljelle. Peppu. No, kun vihdoin päästiin jatkamaan matkaa mentiinkin ihan hienosti kepille, joka nousikin vielä ihan itsenäisesti. Jäi kuitenkin sen verran epämielyttävä maku tuosta harjoituksesta, että polkaisen vielä toisenkin harjoituksen. Nyt lähetyslinja oli fiksusti sellainen, että maastosta muodostui janaksi poluntapainen, joka edesauttoi ihan suoraan etenemistä (eikä jääty jumiin tällä kertaa :). Vielä kun Momo otti oikean suunnan ilman epäröintejä ja löysi kepinkin ilman apuja, jäi oikein hyvä mieli!

Janojen vanhetessa leikittiin Taran kanssa palloleikkejä tavistennispallolla - Taralla näytti olevan hurjan kivaa ja siten tietty mammallakin :). Muutama seuraamisen paikka otettiin ja yksi kaukovaihto vähän pidemmältä etäisyydeltä kuin normisti. Etäisyys ilmeisesti aiheutti sitten sen, että seiso-maahan vaihdossa oli taas etenemistä. Momon kanssa leikittiin uudella kumipallolla - vähäsen ihmiset katsoivat kummeksuen, kun möngin kikattaen Momon kanssa maassa (nämä on näitä leikkejä, jotka ehkä olisi parempi leikkiä sisätiloissa tai ainakin vähemmän julkisessa paikassa ;). Ei tämä sentään niin oudolta varmaan vaikuttanut, kuin se mistä jäin kiinni pari viikkoa sitten. Oltiin tyttöjen kanssa tuossa meidän takametsässä ja yritin innostaa niitä painimisen lisäksi vähäsen formuloimaankin. Parhaaksi koettu tapa meillä on se, että mamma juoksee ympyröitä ja siksakkia pitäen samalla sellaista pärisevää ääntä (ihmekös se, että meillä jahdataan mopoja ;). Tuo saa tytöt yleensä ensin juoksemaan mamman perässä ja sitten toistensa. Olin kyllä tarkistanut mielestäni moneen otteeseen, että ollaan ihan keskenämme, mutta hetken siinä pöristeltyäni tunsin, että joku tuijottaa meitä jossain. Käännyin ympäri ja jouduin nolona tervehtimään hämillisen näköistä naapuria koiriensa kanssa parinkymmenen metrin päässä meistä. Sen jälkeen en ole enää osannut päristellä yhtään niin antaumuksellisesti...

Perjantai-iltana käväistiin vielä parkkihallitreeneissä. Momolle pk-luoksetuloja kokonaisena pari - nyt se tulee onneksi vauhdikkaasti, vähäsen seuraamista ja paikallamakuu niin, että otettiin Taran kanssa muutaman metrin päässä luoksetuloa Momon ohi. Hienosti pysyi ja näytti olevan ihan hyvä treeni Tarallekin, kun ei meinannut ensimmäisellä kerralla oikein uskaltaa ohittaa Mompsista muuten kuin etanavauhdilla. Toinen kerta oli jo huomattavasti nopsempi. Tara sai myös vähäsen ruutua. Näyttää menevän palkan mukaan vinoon ruutuun, kun siirrän palkan ihan selkäni taakse Tara asettautuu keskelle ruutua. Pitää muistaa. Lisäksi Tara sai vähäsen seuraamisen paikkaa (pitää varmaan kohta pitää taukoa tästä...) ja muutama kake oikein hitaasti tehtynä, kun aluksi liika into meinasi taas laittaa liikkumaan.   

Lauantaina olin vuorostani valmis lähettämään Momon timbuktuun. Oltiin treenaamassa urheilupuistossa Annan, Oonan ja ihku Mellan kanssa ja koko sen ajan kun ei tehnyt töitä, Momo tuijotteli rullailijoita (joita oli jostain syystä paljon!), tähän päälle kotimatkalla useampien mopojen ja rullailijoiden ohitukset niin soppa oli valmis. Vaikka ulkoisesti Momo ohitti kaikki melko nätisti (siis ilman kiljumisia ;), niin ilmeisesti ne nostivat jahtausintoa ihan uusiin sfääreihin. Lopulta aiheutettiinkin sitten hämminkiä, kun oma keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Oltiin ohittamassa hoipertelevaa juoppoa samalla kun meidän toiselta puolelta parinkymmenensentin päästä kurvaa (tosin ihan hitaalla vauhdilla) perhe pyörillä, isillä lapsi "takaistuimella". Momo oli kuonopannassa ihan jalan vieressä, eikä se ole jahdanut pitkään aikaan muita kuin tositosinopsia pyöräilijöitä. Keskityin siis siihen, ettei juoppo pääse ahdistamaan Taraa ja siinä sekunnissa Momo oli pompannut isän pyörää vasten, ilman että olisi varoittanut mielihaluistaan millään tavalla (tai ehkä varoittikin, mutta kun huomio oli enemmän Tarassa, niin en vaan huomannut). Hävetti, vitutti ja ahdisti potensiin tuhat. Ei tuohon voi kyllä ikinä luottaa edes 50%:sesti minkään liikkuvan suhteen. Argh! No, jos jotain positiivista, niin nyt on ainakin testattu se, ettei Momo käyttäydy aggressiivisesti/pyri käyttämään hampaitaan saadessaan jahdattavan kiinni, lähinnä reaktio oli sellainen  - jee sainpas!

Nooh, treenit olivat kuitenkin tosi hyvät. Tehtiin Momon kanssa pk-seuraamiskaavio (tosin varmasti aika paljon lyhennettynä kun ei jaksanut laahustaa kokonaan ;), istuminen ja luoksetulo liikkeinä, eteenmeno ja lopuksi paikallamakuu Oonan tehdessä vieressä liikkeitä. Palkkasin sentään liikkeiden välillä (ja henkilöryhmän sijasta pyörittiin hetki kahdeksikkoa), mutta muuten koemaisesti yritettiin toimia. Hyvin meni ihan jokainen osa-alue, mamman tositaitava tyttö <3. Tara sai ruutua ja tavisluoksetuloja. Eka ruutu meni jostain syystä ihan mönkään, mutta seuraavat olivatkin jo täydellisiä. Luoksetulotkin menivät ihan putkeen (kohta voisikin taas pilata vauhdin ja kokeilla pysäytyksiä ;).  

Sunnuntaina lähdettiin jo kuuden jälkeen Taliin tottistelemaan ja janaharjoittelemaan. Poljin matkan varrelle kahden kepin janaharjoituksen, joka sai siis varmaan melkein tunnin vanheta (ja epäilys on, että muutama koirakin kävi siellä meidän poissaollessa). Kentälle oli jo ehtinyt Eicca aussi kavereineen. Tara hermostui kavereista ihan kunnolla, mutta kun Eicca tuli tervehtimään, Tara kiukkuinen ulkokuori suli ihan silmissä. Eicassa on taikaa :D. Momolle kokeiltiin eka metristä pk-estettä viime kerran karujen kokemusten jyskyttäessä takaraivossa. Siis mamman takaraivossa, Momo oli täysin unohtanut kolhimisensa ja leiskautti hienosti yli, tosi takaisintullessa otti taas pikkaisen kosketusta. Sen jälkeen vein pallon kentän päähän, toteltiin pikkaisen Taran kanssa ja sitten taas Momon vuoro. Otettiin istuminen ja luoksetulo liikkeenomaisina sekä A. Kaikki menivät vallan mainiosti. Eteenmenon uskalsin päästää Momon ihan vain seuraamisen jälkeen, ilman yhtään metriä saattelemista ja Momo meni koko kentän matkan suoraan ja vauhdikkaasti! Wau! Jäi tosi mukava fiilisi :D.

Sitten janaharjoitukseen, joka meni ihan pepulleen. Momo löysi jäljen vasta kolmannella lähetyksellä. Muuten itse jäljestäminen ja kepit nousivat hienosti, mutta eipä se taida kauheasti lämmittää, jos ei löydetä jälkeä. Tein uuden janan, yhtä heikoilla tuloksilla, joten tehtiin vielä kolmaskin. Tämä meni vihdoin nätisti, mutta eipä taas jäänyt voittajafiilistä näistä treeneistä. Plääh. No, katsotaan huomenna uudestaan.

Lompsittiin vauhdikkaasti kotiin, jätin tytöt Nikon kanssa nukkumaan ja hyppäsin Maikun kyytiin kohti PK-tapahtumaa. Bernit alkoivat jo yhdeksältä (ja briardit vasta kahdeltatoista), mutta odotusaika meni rattoisasti voittajaluokan tottissuorituksia katsellessa. Olipa taas opettavaa, varsinkin kun kuuli vielä tuomarin kommentitkin! Tottikset loppuivat sopivasti briardiporukan valuessa paikalle ja loppupäivä menikin mukavasti juoruillessa, aurinkoa ottaessa ja tietty briardikehää seuratessa. Mella oli taas niin söpis, että lähellä oli etten napannut tyttöä reppuun mukaan :D.