Edelleen ihanan kaunis kesäinen aamu houkutti meidän ulos jo seitsemän jälkeen (valitettavasti ilma oli houkutellut ulos myös ison osan muita lähiön asukkaita..). Käväistiin ensin tottelemassa vähän tuossa meidän koulun kentällä. Taralle seuraamisen paikkoja uudella tavalla - edelleen haparoivaa, mutta kun onnistuu niin on hyvä. Momon kanssa leikittiin narupallolla (edelleen tosi ihku), vähäsen seurattiin ja lopuksi eteenmeno. Momo on selvästi hokannut tämän uuden eteenmenojutun, kun ei sitä kovinkaan pitkälle tarvitse enää "saattaa" ja silti menee nätisti suoraan eteenpäin. Sitten lompsittiin urheilupuistoon ja kuraojiin. Selvä merkki kesän saapumisesta, kun iso osa meidän parin tunnin lenkistä kului kuraojissa ;). Pupuja ei yllättäen näkynyt tänään yhtään ja Momokin sai sitten juosta ihan kunnolla vapaudessa niityllä ja metsissä (ja niissä ojissa ;). Muualla oli niin älyttömästi rullailijoita, lenkkeilijöitä ja ties mitä muuta kulkijaa, etten viitsinyt ottaa riskiä Mompsin kanssa.

Tein yhden hyvin lyhyen jäljen kolmella kepillä ja noin 15 metrin janalla, vanheni ehkä vartin. Jana meni hyvin, jäljen alku meinasi mennä taas sähellykseksi (meni pari metriä jäljen sivulla), mutta vaatimalla sain Momon tarkentamaan tosi hienosti ja melkein loppuun asti tarkkuus säilyikin. Ihan lopussa joku sai taas aikaan sähellystä. Yllättäen keppien kanssa ei ollut mitään ongelmia tänään, ne nousivat ihan ilman apuja (vaikka olin napannut ne ihan vähän ennen jäljen polkemista metsästä mukaan, kun en ollut kotoa lähtiessäni ajatellut tehdä jälkeä, joten en ollut ottanut jälkikamppeitakaan mukaan). Luultavasti meidän yllättäen ilmenneet jälkiongelmat johtuvat osittain siitä (niiden ilmassa leijuvien jälkihäiriöiden lisäksi ;), että Momo on päässyt jo jonkin aikaa jäljestämään vähän sinnepäin ja jos jälkiolosuhteet eivät ole ihan otolliset, Momo hukkaa jäljen näin helpommin. Nyt pitäisi siis kokeilla sitä, että olen vähän enemmän itse mukana jäljellä (tiukalla/tiukemmalla liinalla), enkä anna Momon mennä ihan niin itsenäisesti kuin tähän asti (voisi ehkä helpottaa siinäkin, ettei jälkiliina ole aina solmussa Momon takajalkojen ympärillä ;). Niin ja ehkä voisi alkaa laittamaan jäljelle namejakin, ainakin muutaman jos niillä saisi palautettua pikkaisen tarkkuutta.

Sillä aikaa kun Momon jälki vanheni, tein Taralle esineruudun (noin 50*30 metriä) yhdellä esineellä (pallo, kun ei tietty ollut esineruutu kamppeitakaan mukana) takakulmassa. Tara meni tooosi nätisti ilman mitään kommervenkkeja suoraan esineelle!

Hetken vielä rymyttiin kuraojissa ja sitten pieni tottistuokio. Taralle taas seuraamisenpaikkaa ja yksi luoksetulo (se on vihdoin nopeutunut normaaliksi!) ja Momolle vähäsen leikkimistä narupallolla (edelleen ihku ;), seuraamista ja eteenmeno. Eteenmeno meni täälläkin hienosti! 

Sitten kuraojien kautta kotiin ja frontlinet niskaan. On pitänyt jo pidemmän aikaa laittaa punkkikarkoitteet, mutta jotenkin olen jännittänyt Taran takia (sehän reagoin todella voimakkaasti expottiin viimeisen parin vuoden ajan ja vasta viime kesänä tajusin vaihtaa frontlineen lääkärin suosituksesta, reaktioita frontlineen ei ole kuitenkaan tietty testattu niin usein, joten vähäsen jännitti reagoiko Tara siihenkin allergisesti). Tara ei kuitenkaan ollut moksiskaan. Vähäsen nieleskeli hermostuneesti heti tökötin laitoin jälkeen, mutta unohti epämukavuuden, kun käytiin tyhjentämässä Nikon kinkkuleikkelepaketti :D. 

Alkoi pikkaisen naurattamaan, kun yritin googlettaa kisajälkikaavioita netistä ja törmäsinkin sattumalta belgin treeniblogiin, jonka 14.4.2008 päivätty merkintä on kuin suoraan omia kiroilujani Momon kanssa (tosin Momo nyt ei sentään kesken treenin ikinä ole lähtenyt edes mopon perään *koputtaa puuta*): http://tervu.vuodatus.net/ . Miten se voikaan piristää mieltä, kun huomaa ettei ole ainoa ongelmansa kanssa (ja että jollakin voi olla vielä vaikeampaa ;).