Eilen iltalenkin yhteydessä piti vielä käydä hinkkaamassa sitä eteenmenoa tuossa viereisellä parkkiksella. Maahanmenon kanssa. Tällä kertaa ei siis palloa kentän laidalle, palkan oli tarkoitus tulla maahanmenon jälkeen mammalta. Ensimmäisellä lähetyksellä olin kuitenkin itse epävarma ja niinpä Momokaan ei ollut varma mitä se oli tekemässä - meni empien ja vinoon. Hermostuinkin vähäsen kutsuessani Momoa takaisin, vaikka oma vika tuo taas oli. Seuraavalla kerralla lähti sitten tosi nätisti, mutta sen maahanmenon kanssa olikin sitten ongelmia. Tälläkään kertaa ei kuunnellut ensin käskyä ollenkaan, vaan etsi palloaan. Kun palloa ei löytynyt kääntyi toisella käskyllä ympäri, kolmannella meni puolittain maate ja neljännellä vihdoin kokonaan ja sai palkkansa. Tämä pitää kyllä laittaa tehotreenin alle nyt... Tehtiin vielä yksi normieteenmeno, joka meni tosi nätisti. Taran kanssa oikeastaan vain palloteltiin. Molemmille tytöille näyttää olevan pallon lutustaminen jotain aivan ihanaa, kun kumpikaan ei päästä pallosta irti ilman erillistä käskyä ja jopa Tara, jonka mielestä leikki ei ole kivaa ellei siinä saa tuoda juttuja mammalle, jää mieluummin kiehnäämään jalkoihin palloa lutustaen kuin tuo sitä uudelleen heitettäväksi.    

Tänään aamulla sitten Talin kentälle esteitä ja eteenmenoa kokeilemaan. Yksi metrinen ja yksi A riittivät toteamaan, ettei niissä tällä hetkellä ole mitään ongelmia. Momo oli intopiukeana, vaikka muuten totteli vähäsen laiskasti. Varmaan ensimmäistä kertaa ei ottanut kumpaankaan suuntaan kosketusta metrisessä! Eteenmenon otin ensin maahanmenolla. Pepulleen meni taas. Eka käskyllä lähti kaartamaan oikealle, toisella istui ja kolmannella meni lopulta maahan. Käskyt olivat karjaisuja ja samalla juoksin koiraa kohti. Ei kyllä toimi näin, pitää keksiä jotain muuta. Tein vielä ihan loppuun (sen jälkeen kun oltiin toteltu Taran kanssa, muutama hyppynouto ja muuten vain puuhastelua) uuden normieteenmenon ja onneksi meni tosi nätisti. Pitää selvästi vaan vahvistaa tuota maahanmenoa muualla (meidän akilleenkantapää ollut aina) ja toivoa sitten, että menisi maahan kisoissa vaikkei sitä treenattaisikaan liikkeenä... Taas toivoisi, että aikaa olisi enemmän, paljon enemmän.. Jokatapauksessa normieteenmenoa ja esteitä lukuunottamatta Momo oli vähäsen vaisunoloinen tänään. Lisäksi Tara merkkailee Momon pissojen päälle aika ahkerasti ja haistelee Momon takapäätä, joten ehkä Momo tekaiseekin juoksun mamman iloksi ennenkuin ehditään nöyryyttämään itseämme ;).

Ai niin, löydettiinhän me tänään kentältä meidän kadonneeksi luultu suosikkinarupallokin. Viimeksi kentällä käydessäni olin sen kiireessä unohtanut sinne, Krister oli  poiminut sen kentältä ja laittanut esille (kiitos vielä! :). Sen verran rehellistä porukkaa oli viikon aikana käynyt, ettei kukaan ollut napannut mukaansa. Eipä nuo paljoa maksa, mutta oli se silti iloinen yllätys.