Tänään suunnattiin nokat vaihteeksi Nuuksion jälkimetsiä kohti. Niko sai tehdä tällä kertaa jäljen, noin 500 metriä yhdellä kulmalla ja ojan ylityksellä sekä kuudella kepillä. Jana oli noin 20 metriä ja jälki vanheni puolisen tuntia. Jana oli ihan kökkö. Tuntui ettei Momolla ollut hajuakaan mitä oltiin tekemässä ja lähti jonkun ihan random hajun perään, kahdesti. Kolmannella kuului naks, ja Momo lähti ripeästi vihdoin oikealle jäljelle ja vielä oikeaan suuntaan. Mutta sitten kääntyikin ympäri ja lähti takajäljelle, josta palasti vasta useamman karjaisun jälkeen takaisin. Koko jälki oli sähellysten sähellystä - pyörimistä, siksakkia, nokka ylhäällä maasta ihan kunnolla välillä jne jne. Kaiken lisäksi päästin Momon valjaistaan jäljen lopussa ja se lähti melkein samantien käsistä Nikon paluujäljille. Osa kepeistä sentään nousi tosi nätisti ilman apuja (tosin osa vaati edelleen muistuttamista, että ne voisi huomioida jollain lailla ;). Ei siis ollut kovinkaan voittajaolo jäljen jälkeen. Ei tajua mitä meille oikein on tapahtunut näiden kahden viimeisen jäljen aikana, mutta nyt ainakin palataan hetkeksi tosi helppoihin jälkiin.

Esineruudunkin olin (vihdoin...onhan tätä suunniteltu jo useamman kuukauden ajan ;) saanut aikaiseksi tehtyä sillä välin kun Niko oli polkemassa jälkeä. Noin 20*50 metriä mittainen ruutu, jossa yksi esine (vanha sukka) keskellä takana. Jäljen jälkeen siis sinne, tosin odotukset jälkisähellyksen jälkeen olivat aikasta alhaalla. Momo lähtikin vähäsen laiskanpuoleisesti, mutta selvästi päämäärätietoisesti ja into nousi mitä syvemmälle ruutuun Momo upposi. Ja sieltähän se sukka nousi yhdellä hienolla pistolla!