Taraa ei oikein huvittanut leikkiä Momon kanssa tänään, joten lähdettiin Momon kanssa ihan kaksistaan juoksulenkille päivällä. T-paita oli ihan riittävä varustus ja puolessavälissä lenkkiä oli ihan pakko päästää Momo kuraojaan vilvoittelemaan hetkeksi - ihan kesä siis! :D. Mopot olivat kaksistaankin ihan yhtä ihkuja kuin kolmistaankin, hallinta sentään oli helpompaa yhden kanssa. Mopoista (ja mikäli pyöräilijä sattui menemään ohitse heti mopo-ohituksen jälkeen, myös pyöristä :D) saatiin näin myös oiva kirittäjä, kun yhden hurmahenkinen veto ei vielä kaada kumoon. Tuli kyllä useampaan otteeseen mietittyä, kuinka siistiä olisi kun saisi Momon mopoihin tuhlaaman keskittymisen kanavoitua johonkin hyödyllisempään toimintaan. Sitä oivallusta odotellessa, yritetään nyt hyödyntää niitä edes juoksemiseen.

Oltiin kyllä molemmat aika puhki kun päästiin kotiin, Momon kielikin roikkui melkein maassa, eikä noussut juurikaan ylemmäksi, vaikka kuljettiin lenkin jälkeen rauhallisesti (Tara oli melkoisen loukkaantunut, kun _taas_ hänet jätettiin yksin kotiin ja yritti sitten olla noteeraamatta Momoa tai mammaa koko lenkin ajan, ei millään uskonut kun yritin lepytellen selittää, ettei juokseminen helteessä olisi ollut Taran juttu ollenkaan ;) melkein tunnin verran tyttöjen kanssa varjoisassa ja tuulisessa metsässä. Vasta kylmällä vedellä suihkuttelu kotona lopetti läähätyksen lopullisesti. Ei tuosta turkista kyllä pohjavilloineen ole lämmöneristykseksi ja tekisi taas hurjasti mieli "pikkaisen nirhaista" siitä pois, varsinkin kun eilisen lenkin jälkeen nypin tytöistä suihkussa tällaisen keon tavaraa (ja olin sentään nyppinyt isoimmat roskat jo ulkona ja suihkun jälkeenkin lattiat olivat täynnä risuja):

Sellainen "vauva"mallinen turkki olisi varmaan moninverroin käytännöllisempi ja tällaiselle laiskalle turkinhoitajalle varmasti paljon helppohoitoisempikin ;)