Tänään illalla oli vuorossa vielä briarditokotukset, jossa otettiin tyttöjen kanssa tunnaria, ruutua ja pikkaisen jotain muutakin.

En kyllä olisi vielä aamulla uskonut, että me saataisiin tänään hieno tunnaritreeni alle, mutta niin siinä vaan kävi. Yllätys, yllätys Hennan avustuksella (mitä ihmettä sitä sitten tekee, kun Henna ei ole enää avustamassa ;). Eli ensin yhden oman maahan piilotetun oman etsiminen mahdollisimman rauhassa (ja hihnassa). Sitten kaksi vähemmän hajullista ja yksi oma rinnakkain (niin että oma oli laidalla), niiden edessä broileripyörykän murusia. Etsintä hihnassa ja molemmat stoppasivat ensin syömään muruset. Eristyisesti Taraan muruset vaikuttivat todella rauhoittavasti ja nenän avaavasti! Tara nykersi murusensa kaikkien kapuloiden edestä ja valkkasi sitten oman. Ihan tosi hienoa, eikä olisi kyllä voinut yhtään parempi mieli tulla! Momolla vauhtia oli aika paljon enemmän ja kapuloille mennessä joutui jarruttamaan ihan kunnolla, mutta muruset pysäyttivät Momonkin vauhdin. Ekalla kerralla Momo nappasi oman, mutta tiputti sen huomatessaan lisää murusia. Syötyään toi kuitenkin loppuun asti. Seuraavalla kerralla meni ihan suoraan omalle ja toi nätisti. Tästä on hyvä jatkaa - ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnari ei enää tunnu ihan ylivoimaisen vaikealta jutulta.

Sitten pikkaisen ruutua. Molemmat menivät hyvin, tosin Momo pyrkii seisomisen sijaan istumaan edelleen. Momolle muutamia istumisia, jotka menivät ihan nopsaan. Taralle pari normikakea ja hissikakeja. Mitään normaalista poikkeavaa ei ilmennyt (eli ei edistystä ;).

Mopoja tuolla meni ohi ihan kokoajan, ja oli aika masentavaa huomata, että Momo oli ihan rauhassa ollessaan Taran kanssa puussa kiinni. Ei edes pitänyt mopoihin katsekontaktia. Sitten kun lähdettiin talsimaan kotiapäin, mopot olivat taas normaalin kiinnostavia. Ei vaan oikeasti tajua, miten sitä on voinut saada aikaan noin voimakkaan reaktion niin, että se ilmenee lähinnä vain silloin, kun Momo on mun kanssa (Nikonkaan kanssa Momo ei reagoi kuulemma niihin mitenkään...).