Aamulla heräsin vasta kahdeksan jälkeen ja kun liikkeellekin päästiin vasta yhdeksän jälkeen, oli juoksulenkki päivän optimaalisen ajankäytön (eli gradun edistymisen ;) kannalta paras vaihtoehto. Muutaman viime kerran hurjan hyvä vauhti ja energinen olo olivat odotettavasti liian hyvää ollakseen totta, tänään nimittäin palattiin taas juoksemisen tuskaan.

Ilma oli ensinnäkin taas sellainen hampaissa narskuvan pölyinen, mikä teki hengityksen hankalammaksi jo ennen ensimmäistäkään juoksuaskelta. Tämän päälle ipod sekosi ihan täysin ja soitti mitä sattuu (tietenkin mahdollisimman lässyjä biisejä) ja molemmat tytöt olivat jostain kumman syystä vähäsen laiskanpulskeita vauhdin suhteen. Tara juoksi pitkästä aikaa mieluummin rinnalla ja Momo ei vetänyt kuin ihan alussa (ja bongatessaan pupuja ja fasaaneja ;) kunnolla, muutoin vauhti oli tosi hidas. Kaikenlisäksi Momo pyrki jatkuvalla syötöllä pientareisiin pupujen tms hajujen perään ja sille saikin karjua vähän väliä pitääkseen matkanteon sujuvana. Tosi rasittavaa, mutta tästä kaikesta suivaantuneena tehtiinkin sitten pisin lenkki sitten viime vuoden lopun. Juoksin niin pitkään ylös alas ja ristiin rastiin talin huippua, että Momo alkoi juoksemaan nätisti suoraan ja vetokin alkoi olemaan edes jonkinmoinen. Itseasiassa mitä kauemmin juoksi, sen paremmalta alkoi tuntumaan. Nooh, jokatapauksessa tytöille varmaan tekee hyvää päästä viikonlopuksi leirille lepäämään ;). Ehkä ensiviikolla jaksetaan kaikki paremmalla innolla.