Aamulla olin niin täynnä treeni-intoa, että pakkasin reppuun sekä jälki- että tottisteluvermeet. Tottiksen osalta oli lähinnä tarkoitus aloittaa eteenmenotreenit urheilupuiston isolla hiekkakentällä ja pikkaisen kokeilla uuden palkkaustavan onnistumista. Tottis jäi kuitenkin ottamatta, kun kenttä oli täynnä urheilevia ihmisiä. Mutta jäljet saatiin tehtyä.

Ensin noin 250 askeleen (jossain vaiheessa menin laskuissa sekaisin, mutta jossain noilla main kuitenkin) jälki viidellä kepillä (viimeinen puutötsä lihapulla täytteellä), yksi jyrkkä kulma, muuten suoraa. Jana noin 15 metriä. Vanheni puolisen tuntia. Jana meni ihan jees, tosin tarkasti ensin takajäljen. Jäljestäminen oli välillä turhankin vauhdikasta, mutta kun työskentely näytti olevan tarkkaa (kulmakin meni ihan täydellisesti!) niin en häiriintynyt siitä niin hirveästi. Kaikki kepit nousivat, tosin jokaisessa innostin ja jarruttelin vähäsen. Eka keppi nousi ihan jees, tuominen oli vähäsen laiskaa ja toisen kepin kanssa halusi taas mieluummin jatkaa jäljestämistä keppi suussa kuin tuoda luokse. Itseasiassa tuosta jarruttelusta oli ihan yllättävää hyötyä kädettömän ohjaajan sössimisen jälkeen. Momo oli jossain kolmannen kepin merkin paikkeilla ja näytti vain yrittävän menevän siitä yli, joten jarruttelin ja jarruttelin, kunnes aloin katsomaan, että se näyttää kyllä vähän eriltä kuin silloin kun se pyrkii jäljestämään. Joten höllensin vähän liinasta ja samassa Momo nappasi noin puolen metrin päästä kepin. Tuli muuten tähän ja seuraaviin keppeihin ihan erilaista intoa, ilmeisesti tuo jarruttelu nosti jostain syystä intoa keppejä kohtaan. Vallan mainio jälki kaikenkaikkiaan. Taran kanssa käytiin yhdessä putsaamassa jälki merkeistä ja Tara sai taas etsiä jäljelle takaisin heittämiäni puutötsää ja yhtä keppiä. Tara näyttää tykkäävän kovasti uudesta leikistä, sen verran intopiukeana se lähti jäljelle. Ihana <3.

Kun oltiin Taran kanssa valmiita, Momo pääsi vielä tekemään yhden janaharjoituksen. Tällä kertaa ajattelin testata normaalia pidempää janaa. Jana oli noin 25 metriä ja noin 15 metrin päässä jäljen alusta oli puutötsä lihapullatäytteellä. Momo lähti vähäsen takaviistoon, mutta eteni siitä kuitenkin suoraan jäljelle ja otti jäljen oikeaan suuntaan ilman ongelmia. Ei ollut normaalia pitemmästä matkasta moksiskaan, tosi hienon näköistä! Keppikin nousi ilman ongelmia. Taran kanssa taas putsaamaan jälki krepeistä ja etsimään tötsä. 

Tosi hyvä mieli jäi tämänpäiväisistä touhuamisista. Momon tekeminen näyttää siltä, että oltaisiin edistytty ihan jättiharppauksin (tosin kuitenkin otetaan kohta jossain sitten takapakkia ;).

Itse lenkki ei ollut kovinkaan pitkä, kun ajattelin säästellä Taran koipia vielä vähäsen, vaikka se oli näyttänyt olevan kunnossa jo lauantai-illasta lähtien. Hetken aikaa annoin tyttöjen rymytä ryteikössä, mutta maltoin lopettaa leikit kohtuu lyhyeen. Ei auttanut kuitenkaan. Muutaman tunnin levon jälkeen Tara hyvä jos varasi painoaan lainkaan etupäälle :(. Huomenna mennään sitten lääkäriin ja toivotaan ihan kamalasti ettei sieltä löydy mitään vakavaa... 

Ja ihan kuin Taran linkkaamisen aiheuttama järkytys ei olisi ollut riittävän suuri, Momo oli jostain onnistunut kaivamaan jäljellä käytetyn puutötsän ja syönyt siitä puolet sillä välin, kun mamma oli kaupassa. Onneksi tötsä ei niin kamalan iso ollut ja lattialta löytyneistä murusista päätellen se oli jyrsitty aika perusteellisen pieneksi silpuksi, joten ehkä ei ole aihetta hermostua sen enempää.