Niin se aika vaan kuluu, Tara täyttää tänään jo kuusi vuotta. Hurjan paljon onnea mamman täydelliselle pikku varjolle! Toivottavasti meidän yhteinen taipaleemme on vasta alkanut. Päivän kunniaksi Tara sai leikkiä mamman kanssa hurjan kauan keppileikkejä Momon joutuessa katsomaan vierestä. Ja (mikä varmasti Taralle tärkeintä ;) aamuruuan yhteyssä sai normiaterian lisukkeena kasan maha- ja lihapullia :).

Tänään talsittiin taas urheilupuistoon puuhastelemaan. Ensin eteenmenoa Momolle. Onnistuin taas ihan oikeasti huomaamattomasti (Momo oli päätä myöten kuraojassa ;) tipauttamaan pallon aidan taakse. Lähetysetäisyys oli tällä kertaa noin 10 metriä. Hienosti meni!

Sitten lähdettiin metsään tekemään janoja. Ekassa jana noin 15 metriä ja jäljellä kolme keppiä (viimeinen maksamakkaratötsä) 5-10 metrin välein. Juuri ennen lähetystä jäljen loppupään läpi kulki nainen kahden pikkuturren kanssa, lähdettiin kuitenkin katsomaan mitä tapahtuu. Jana meni ihan täydellisesti (suoraan ja varmasti), Momo jäljesti intensiivisesti ja tarkasti ja kaikki kepit nousivat tosi nätisti (tosin käytin ääntä ja kehua apuna, kun huomasin Momon bonganneen kepin). Kahden ekan kepin luovutus oli jotenkin vähäsen haluttoman oloinen (tuntui siltä, että mamman luokse jääminen hetkeksi, vaikka sieltä tulee makkaraakin, oli ikävää kun se keskeytti kivamman tekemisen, johon Momon koko olemus näytti mieluummin menevän) ja siinä kohdassa josta nainen koirien kanssa oli kulkenut, Momo pyöri hetken, mutta korjasi ihan itse. Kaikenkaikkiaan tästä jäi tosi hyvä fiilis.

Seuraava oli polun toisella puolella. Jana noin 10 metriä ja siitä noin 15 metrin päässä maksamakkaratötsä. Momo lähti hienosti janalle, mutta otti sitten takajäljen. Palasi oikeaan suuntaan kun kielsin (ja kehuin oikeasta suunnasta). Tämän jälkeen meni vähäsen oudosti. Ensin kulki (nenä ilmassa) noin metrin sivussa jäljestä (tuuli oli melko kova, joten voipi johtua ihan vain siitäkin), sitten kääntyi takaisin, palasi jäljen alkuun ja jäljesti siitä hirveällä vauhdilla ja nenä edelleen pikkaisen korkealla suoraan maksamakkaratötsälle, jonka vielä kehuttaessa toikin...  

Kun tuo nyt oli vähäsen hassu päätin jonkin aikaa pururadalla lenkkeiltyämme tehdä vielä yhden harjoituksen. Jana taas noin 15 metriä, kolme keppiä, joista viimeinen taas maksamakkaratötsä. Jana oli jälleen erinomainen! Kepitkin nousivat kaikki aivan upeasti, nyt niihin oli jostain ilmaantunut ihan hurjasti uutta intoa mukaan! Muttamutta, jäljestäminen ei ollut yhtä intensiivistä ja tarkkaa kuin normaalisti. Momo meni vähäsen korkealla nenällä (ja vauhtia oli ihan kamalasti...) eikä välillä lainkaan jäljen päällä. Toisaalta mikään tämänpäivän harjoitteista ei vanhentunut viittä minuuttia kauempaa, joten voipi johtua siitäkin, mutta pitää silti alkaa vähäsen tarkkailemaan tuota. Kaikenkaikkiaan kuitenkin tosi hyvä fiilis. Janat menivät tosi nätisti ja keppeihin tuli jostain sitä kaivattua intoa!

Taran viime kertaisen keppibongauksen innoittamana keksin Tarallekin tekemistä. Heitin maksamakkaratötsät (kun niihin oli jäänyt pikkaisen tavaraa vielä sisälle) takaisin jäljen päälle ennen kuin lähdettiin putsaamaan jälkiä. En taaskaan sanonut Taralle mitään, vaan katsoin vain mitä tapahtuu. Ja nousivathan ne sieltä aina (ja pikkainen oli jokakerta yhtä ylpeä löydöksistään :D). Kivaa, että näin Tara saa muutakin tekemistä kuin vain poukkoilla mukana sillä aikaa kun mamma korjaa jälkimerkit talteen.

Jälkiharjoitteiden jälkeen palattiin jalkkiskentälle ottamaan vielä yksi eteenmeno. Luulisin, että sain pallon taas huomaamattomasti paikoilleen (heitin samalla Taralle keppiä ja Momo luonnollisesti tuijotteli Taran ja kepin suuntaan). Nyt lähetys noin 15 metrin päästä, edelleen vallan mainio! Toisaalta tuntui (kuten edelliselläkin kerralla), että seuraamisen, etenkin jos otin muutaman peruutusaskeleen (joita jouduttiin ottamaan edistämisen takia aika paljon aikoinaan), aikana Momo jotenkin valmistautuu oikeaan liikkeeseen. Eli ihan kuin seuraamisesta (ja etenkin peruuttamisesta) olisi tullut sille rutiini, joka kertoo mitä ollaan tekemässä ja ilman sitä Momo ei tajua mitä pitää tehdä. Nooh, pitää katsella ja testailla.