Käytiin tänään tauon jälkeen taas juoksemassa, kun mittarikin näytti aamulla plussaa. Tauosta huolimatta pystyin jopa antamaan Momon hetken ajan juosta vapaana (ilman, että olisin samantien lyhistynyt voimattomana maahan ;) ja otettiin muutamia ihan kunnon laukkaspurttejakin. Momo on myös selvästi oppinut mitä valjaiden pukeminen tarkoittaa - nyt se ei edes enää halua jäädä odottelemaan Taraa, mikäli se jää jälkeen syystä tai toisesta, vaan jatkaa tasaisen varmaa vetämistä eteenpäin! Muuten lenkki oli aika ankeanpuoleinen - ei saatu apuja ilmasta (harmaa ja loskainen) ja lenkin varrella jouduttiin väistelemään hiihtäjiä harmittavan usein. Lisäksi Tara laittoi ihan kirjaimellisesti kapuloita rattaisiin - yritti useamman kerran kampittaa löytämällään kepillä ja kun se ei onnistunut jäi tien tukkeeksi juoksemaan joko Momon tai mamman eteen (Tarahan ei voi väistää kinokseen jos tielle on tehty vain kapea polku...). Taisin säikyttää muutaman ulkoilijan karjumalla Taraa pois tieltä (vielä kun taidan olla sen verran yksinkertainen, että jos musiikki pauhaa korvissa, niin omakin volyymi pitää mitoittaa sen mukaan, että toinen varmasti kuulee :D).

Onneksi olin ladannut muutama päivä sitten ipodin täyteen musiikkia. Tänään suurin kunnia jalan nousemiselle taisi kuuluakin seuraaville tahoille: Rage against the music (killing in the name), Offspring (bad habit), Linkin Park (given up), Rammstein (du hast) ja Marilyn Mason (beautiful people)- tytöistä en tiedä, mutta mamma taitaa toisinaan kulkea puhtaalla aggrevietillä :P.