Elämä tuo välillä eteen yllättäviä ja kovin epäreiluilta tuntuvia asioita. Kuultiin maanantaina, että briardipoika Eddie oli siirtynyt enkelikoirien joukkoihin taisteltuaan viikonlopun elämästään. Juurihan me nähtiin Eddie sellaisena omana iloisena, vähän ilkikurisena (ja tyttöjen takapuolia nipistelevänä ;) mutta aina herrasmiesmäisenä pojankoltiaisena, kuin millaisena ollaan opittu Eddie vuosien varrella tuntemaan. Vaikea kuvitella, että niin elämäniloinen ja hyväntuulinen persoona olisi poissa. Hirveän epäreilua ja omat murheet tuntuvat yhtäkkiä niin mitättömiltä :(.

Uutisten lamaannuttamina ollaankin oltu pari päivää ihan hissukseen ja vietetty vain laatuaikaa yhdessä. Selvästi on tultu oltua normaaliakin hellämielisempi noita omia karvakorvia kohtaan, varsinkin kun Tara on viimeaikoina ollut vähäsen vaisunlainen.

Taran outo käytös treeneissä on näkynyt välillä lenkeilläkin - totteli todella hitaasti ja jotenkin vaivautuneen oloisena, mikä ei ole yhtään Taran tapaista. Koska Tara porskuttaa menemään vapaana iloisena ja täysin terveenoloisena (Tara alkaa aina kipujen ilmaantuessa välttämään liikuntaa), ajattelin oudon käytöksen johtuvan siitä, että Tara on jäänyt vähän vähälle huomiolle (niin treeneissä kuin muutenkin) viimeaikoina ja on ottanut itseensä siitä. Enkä oikeasti yhtään inhimillistä! Tara osaa ihan oikeasti mököttää ja aiheuttaa syyllisyydentunteita mammassaan :D.

Maanantaina aloitettiinkin sitten Taran huomioimis- ja itsetunnonkohotuskuuri. Tara sai pari päivää tehdä ihan mitä tahtoo ja sai aina parhaan paikan mamman vierestä/sylistä Momon joutuessä tyytymään vauhdistaan huolimatta siihen toiseksi parhaaseen paikkaan. Lenkit tehtiin Taran ehdoilla (sai olla vapaana, jos Tara ilmoitti haluavansa jonnekin sinne myös mentiin ja ennenkaikkea Tara sai haistella ja hidastella juuri niin paljon kuin halusi), Tara sai myös roikkua remmissä ja hihassa enkä komentanut Momoa pahemmin lenkeillä (kun Tara ottaa komentamisista itseensä). Leikittiinkin kovasti Taran kanssa niin, että Momo joutui vain katsomaan vierestä Taran saadessa kaiken huomion. Jopa Momo oli juonessa mukana antaen Taran juosta kovempaa hippaleikeissä - tai no, ensimmäisenä päivänä jaksoi olla juonessa mukana, tiistaina painileikitkin olivatkin jo aika rajuja :).

En tiedä oliko tuosta kuurista hyötyä, mutta ainakin tänään aamulla juoksulenkillä Hemmon ja Minnan kanssa Tara vaikutti kovin iloiselta seurasta ja reippaasti juoksi porukan edellä tai vähintään rinnalla koko matkan. Tarkkaillaan edelleen kuitenkin ja voipi olla että hysteerisyyden taltuttamiseksi on pakko käväistä lääkäritädin paikkeilla...  

Ai niin, lenkkimaastot sen kuin vähenevät: http://www.tiehallinto.fi/servlet/page?_pageid=70&_dad=julia&_schema=PORTAL30&menu=2398&_pageid=71&linkki=1818&julkaisu=902&kieli=fi

Tuo tulee vaikuttamaan Perkkaa-Tali lenkkimaastoihin jossain vaiheessa. Jo nyt siellä on katkaistu kulku osaan hiekkateistä ja kaadettu metsää ihan urakalla - saa nähdä kuinka kauan me päästään juoksemaan tuolla enää...