Keskiviikkoiltana oli vuorossa parkkihallitreenit. Koko päivä oli mennyt niin tiiviisti gradua vääntäessä, että treenien suunnitelmallisuusaste oli jälleen pyöreä nolla... Molemmat treenasivat samoja juttuja, joten oli ainakin helppo huomata tasoerot ja ongelmien vaihtelevuus.

Ruutu meni Taralla mainiosti (tasoomme nähden siis :). Menee reippaasti oikeaan paikkaan, hahmottaa ruudun rajat aika nätisti jo, mutta hieman joutuu ohjailemaan kun tuppaa menemään vähän liian takareunaan, jolloin joku takajaloista voi olla hieman ulkona ruudusta. Loppuakohden alkoi suunnistamaan enemmän keskelle. Momo ei hahmottanut ruudun reunoja ollenkaan (johtuisikohan siitä, että viimeksi ruutu oli seinässä kiinni, nyt keskellä hallia, joten apuja ei ollut enää saatavissa seinistä), tajusi kyllä että jonnekkin pitää mennä seisomaan, mutta siihen se sitten jäikin. Pitää siis ihan oikeasti alkaa miettimään mikä olisi Momolle paras keino opettaa ruutu.

Kaukot. Momo fuskasi niin istumisen kuin maahanmenon asennon kanssa (jäivät pikkaisen vajaiksi), muuten meni nätisi. Ei juurikaan liiku edes seiso-maahan vaihdossa. Otettiin fuskaamisten takia ihan vierestä ohjatuja muutama lopuksi. Taralla oli jostain syystä ongelmia seiso käskyn kanssa. Ei noussut kertaakaan ekalla käskyllä. Epäilisin, että johtui siitä, että Tara paineistui siitä, että Maikku seisoi vieressä, koska yksin treenatessa ei ongelmaa ole ikinä ollut. Pitää selvästi harjoitella häiriöihmisten kanssa, koska muuten kokeissa Tara ei tule kestämään sitten liikkuriakaan... Tara myös edelleen etenee seiso-maahan vaihdossa, joten treenin loppuun liikutin Taraa paikallaan, jolla saatiinkin nättejä vaihtoja.

Paikallaan seuraamiset. Tara oli mukavan korkeassa vireessä koko treenin ajan, joten pepun paikka pysyi luonnostaankin helpommin oikealla paikalla, mutta ehkä tässä alkaa näkyä pikkaisen viime aikaiset vaatimisetkin. Edelleen kuitenkin paljon tekemistä, jotta peppu menisi oikealle paikalle yhdellä käskyllä. Momolla oikea paikka tulee selvästi helpommin, mutta täytyy sitäkin viilailla aikatavalla mikäli tahtoo siitä ihan varman.

Liikkeestä istumiset. Momo teki muutaman kerran pitkästä aikaa virheellisesti seisomiset istumisen sijaan. Pitää siis hinkata edelleen. Taralla ei moitteen sijaa, alkaa istumaan nopeamminkin. Taralle otin yhden idioottiringinkin ihan vaan huvittaakseni meitä molempia (jostain syystä Taralla on ihan hirveän hauskaa aina idaria tehdessä, ja sitten on mammallakin - tänäänkin sai nauraa ihan ääneen Taran innolle :D). Itse liikkeet menivät kaikki hienosti, mutta selvästi Taralla on vaikeaa pysyä paikoillaan siihen asti kun olen taas kohdalla. Kun liike on vielä tähänasti ollut sellainen leikkimielinen pelleilyliike, niin ei millään viitsisi alkaa vaatimaan kamalasti. Nooh, evl:n on vielä niiiin pitkä matka, että eiköhän me voida pelleillä vielä vaikka kuinka kauan (ja kiroilla sitten omaa tyhmyttään kun sen aika mahdollisesti joskus koittaa) :P.   

Tänään aamulla oli vuorossa Hemmo -lenkki puoli seitsemästä lähtien. Aamu alkoi jo ankeasti, kolmen tunnin yöunien (gradun tekemistä siivittänyt pepsimaxi piti "mukavasti" hereillä melkein koko yön..) jälkeinen herätys mustaan sateiseen aamuun ei ollut niitä mukavampia tapoja aloittaa päivä. Perkkaalle päästyämme kakarat kyllä leikkivät normaalisti jonkin aikaa, mutta pian Momo sai hajun ja sitten toisen ja kolmannen ja... Hemmo ei ollut enää yhtään niin kiinnostava kuin jokapuolelta nenään tunkeutuvat hajut. Käsistä Momo ei onneksi tänä aamuna lähtenyt, mutta toisaalta Momosta näki niin selvästi, että hajuja oli ihan älyttömästi ja kun itse ei nähnyt pimeässä juuri mitään, sai suuri pupumetsästäjä olla ison osan lenkistä remmissä. Kun aamu hiukan valkeni selvisi myös miksi Momo oli normaalia enemmän hajuissaan - pupuja loikki esiin melkein joka puskasta. Leikkiminen jäi siis hyvin satunnaiseksi rymistelyksi. Tästä huolimatta Momo oli ensimmäistä kertaa ihan täynnä takiaisia, kun aiemmin takiaiset olivat aina tarttuneet vain Hemmoon, vaikka molemmat rymistelivät yhtälailla takiaispensaiden keskellä. Viimeinen niitti ankealle aamulenkille oli se, että viimeisen (kaikenlisäksi lyhyeksi ja rauhalliseksi jääneen) rymysession jälkeen Hemmo tuli takaisin ontuen. Hetken päästä Hemmo jo makasi maassa itkien surkeasti ja toista takajalkaa koskettaessa itku oli entistä sydäntäsärkevämpi. Koska Hemmo ei normaalisi ole näyttänyt kipua ja maassamakaava koira näytti niin kivuliaalta, että oli epävarmaa saako tai uskaltaako edes poikaa lainkaan liikuttaa, herätettiin Niko hakemaan meidät kotiin. Melkein heti puhelun jälkeen Hemmo nousi ylös ja lähti iloisena liikkeelle. Kyllä se pikkaisen ontui, mutta ei ihan älyttömän kipeältä enää vaikuttanut (eikä suostunut pyynnöistä huolimatta teeskentelemään kipeää Nikollekaan - arvata saattaa kuinka tyytyväinen Niko oli herätykseensä, kun näytti siltä, että emännät eivät vain jaksaneet kävellä takaisin kotiin :D). No, toivotaan, että tassussa oli piikki tai se vain venähti ja Hemmo on kohta entistä ehompi (mikä uutisten perusteella on todennäköisin vaihtoehto)!      

Meidän aamulenkki kuitenkin jatkui, kun pyörähdimme kotona nappaamassa Taran mukaan. Aamun tapahtumien jälkeen päätin pelata varman päälle ja vain kävellä lähitienoilla, tytöt tiukasti remmeissä. Näin meidän pitäisi selvitä kunnialla takaisin kotiin. Tai niinhän sitä olisi luullut. Kovin kauaksi ei ehditty, kun tuli tunne, että selän takana vilahti jotain. Käännähdin ympäri ja samalla tyttöjen takapuoliin kiinni pölähti holsku/holskun näköinen piski. Niin äänettömästi ja varoittamatta tyyppi siihen ilmestyi, että suusta pääsi sellainen nolo naismainen kiljahdus, jonka seurauksena tytöt käännähtivät ympäri ja aloittivat haukkumisen. Onneksi aloittivat, sillä holskun kantti loppui siihen ja se kääntyi kannoillaan tulosuuntaan, josta useamman kymmenen metrin päästä ilmestyi nurkan takaa myös omistajakin (tämäkään omistaja ei katsonut tapahtumaa mitenkään pahoittelemisen arvoiseki...). Olisi voinut käydä pahemminkin kun tie oli siinä kohdalla vielä ihan peilijäätä, mutta ehkä aamun tapahtumat huomioonottaen tuokin tarjosi ihan riittävästi jännitystä elämään tällä kertaa.

Illalla tokotettiin Lepuskissa briardien voimin. Otin molempien kanssa oikeastaan vaan ruutua.

Tara meni muuten hyvin, mutta tarvitsi edelleen ohjausta oikean paikan löytämiseksi. Hennalta saatiin hyviä vinkkejä treenien vaihtelun ja palkkauksen suhteen. 

- jätetään Tara ruudun eteen eri asentoihin/paikkoihin ja siirrytään itse vähän kauemmaksi lähettämään Taraa ruutuun, että oppii siirtymään sinne mistä vain

- palkkaus nopeammin, esim pallon/lihapullan heitto heti kun Tara oikealla kohdalla (jos tällä saisi myös lisää vauhtia ruutuunmenoon) tai vapautus heti

- maassaoloharjoitukset ruudussa

- jotain  muutakin vielä oli, mutta kun on harva pää, niin kaikki ei millään jää mieleen. Pitää muistaa kysyä uudestaan seuraavalla kerralla.

Momon osalta kokeilin ensin josko se hahmottaisi ruudun rajat niin, että etu- ja takareunat oli merkitty remmeillä. No "yllättäen" ei hahmottanut (Momo ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota tötsiinkään, toisin kuin Tara, jonka kanssa ongelmana oli jossain vaiheessa tötsien tuonti mammalle). Kotoa lähtiessä päätin, että mikäli ei hahmota edelleenkään ruutua, aletaan opettelemaan ruutua Momon kanssa kuten Tarankin eli ruokakipolla. Joten ruokakuppi kehiin ruudun takareunaan. Tässä vaiheessa saatiin taas Hennalta erinomaisia neuvoja.

- ruokakuppi takareunaan kuten tehtiinkin, mutta samalla kun Momo on kipolla juoksen ruutuun  ja heti kun Momo on syönyt kutsun sitä. Käännöksen jälkeen nakkia suuhun ja kehutaan + hoetaan ruutua. Oppii kääntymään oikeaan suuntaan ja pysähtymään toivottavasti oikeaan paikkaan.

- jätetään Momo ruudun ulkopuolelle ja käydään taputtamassa haluttua kohtaa ruudussa. Takaisin Momon luo ja lähetys.

- ja oli tässäkin jotain muutakin mutta se lahopää vaivaa edelleen..

Taran kanssa otin muutaman kaukon niin, että Henna (ja Vili :) olivat vieressä häiriöinä. Tara ottikin ihan reippaasti häiriötä, mutta luultavasti enemmän pelosta, että Vili syö takapalkkana olevat nakit kuin Hennasta. Vaatimalla toimi kuitenkin viimein. Tara tulee kyllä tarvitsemaan aika paljon erilaisia häiriötilanteita kaukojen suhteen että saadaan liike toimimaan.

Kotimatka taitettiin Annamarin, Taunon ja Vilin kanssa. Momo oli vaihteeksi täysin kuriton kakara. Jokaisen vastaantulijan syliin yritettiin hypätä ja hihnassa vedettiin minkä ehdittiin - kunnes tiet erkanivat Annamarin kanssa ja Momosta kuoriutui kiltti tyttö. Siitä huolimatta, että hetken päästä törmättiin siskoon ja Lakuun ja jatkettiin lenkkiä uudessa seurassa. No, selvästi liikaa energiaa on taas kertynyt, joten jos vain mammalta löytyy aamulla riittävästi energiaa (eivätkä tiet ole yön aikana liukastuneet taas...), lähdetään pitkästä aikaa juoksulenkille tyttöjen kanssa.