Tänään piti olla jäljestämispäivä, mutta toisin kävi. Ulkona on pakkasta, pyryttää välillä ja tuulee niin että saa pitää varansa ettei lennä mukana. Käytiinkin sitten vain hakemassa Momolle nelosrokote. Tara oli mukana seuraneitinä, tosin hyvin vastentahtoisena sellaisena. Edellisen kerran verenotto oli selvästi traumatisoinut jo valmiiksi lääkärikammoista tyttöä entisestään, jo risteyksessä ennen lääkäriasemaa Tara yritti vaihtaa suuntaa ja jarrutella, ovesta ei meinannut millään tulla sisään. Odotellessa omaa vuoroamme Taran piti tunkea mamman syliin turvaan (kun muiden pikkufifit odottivat reippaasti vuoroaan lattialla :D). Momo sentään oli normaali reipas itsensä, ainakin ulkoisesti. Kun Momon silmät, korvat, sydän ja muu kroppa tutkittiin ennen rokottamista niin selvästi pikkaisen jännitti, pupillitkin olivat kuulemma lautasen kokoiset. Momo ei vaan näytä jännitystään kuten Tara. Tutkimuksen jälkeen Momo kyllä lähti häntä heiluen seurailemaan lääkäritätiä pitkin toimenpidehuonetta ja kädessä ollut piikki olisi ollut tosi kiva saada suuhun (eikä sen iskeytymistä niskaan huomattu ollenkaan :D). Tara pysyi visusti mamman selän takana turvassa koko ajan, pälyillen sieltä epäluuloisena lääkärin lähentely-yrityksiä.

Kotimatkalla Momo löysi maasta orvon kaulaliinan ja ensin tapettuaan arteensa perusteellisesti kantoi sitä pulleana ylpeydestä. Tietysti piti kovasti kehua ja ihmetellä aarretta niinkuin varsinkin viime aikoina tapana on ollut ja siinä kehuskellessa huomasin kaulaliinan olevan kuorutettu pahasti oksennukselta näyttävällä töhnällä. Koska tarkoituksena on innostaa Momoa esineiden tuomisesta ja löytämisestä jatkoin kehumista ällötyksestä huolimatta. Samalla vaivihkaa sain Momon irrottamaan otteensa ja Momon katsoessa toisaalle "hukkasin" liinan niin nopeasti kuin ehdin. On tämä joskus niin kovin vaikeaa :D.  

Iltapäivällä tytöt saivat jännittävän vieraan, kun Cecilia tuli pikavisiitille. Mamma oli päässyt taas lapsenvahdin virkaan ja päätti kokeilla tyttöjen yhteiselon onnistumista näin neljästään. Tällä kertaa pärjättiin oikein hyvin. Momokin oli edelleen paljon rauhallisempi Cessin kanssa, eikä näin ollen kitinää tullut kummankaan puolelta. 

Vaikka hienosti käyttäytyikin, niin ihan täysin Momo ei kuitenkaan pystynyt piilottamaan pikkuriiviötä sisällään ja käyttäytymään aikuisen harkitusti. Cessillä on täällä pehmolelu, joka otetaan esiin vain Cessin vierailuiden yhteydessä. Niinkuin nytkin siis. Cessin leikkiessä pehmonsa kanssa sohvalla Momo hivuttautui vaivihkaa yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes viimein hyvin hyvin varovaisesti otti lelun kulmasta kiinni ja nykäisi lelun itselleen. Voi sitä riemua kun lelu oli valloitettu (meillähän on useampi kori täynnä leluja, mutta ei niistä innostuta yhtään niin paljoa kuin nyt, jos lainkaan...) - kenguruloikilla heiteltiin lelua pitkin seiniä, itse perässä. Muutaman kerran käskin Momon tuoda lelun takaisin, mutta Momo varasti sen tilaisuuden tullen aina takaisin itselleen, eikä lelu lopulta enää kelvannut Cecilialle (ilmeestä päätellen Momo oli palauttanut lelun liian kuolaisena :). Kerrassaan lapsellista menoa...