Käytiin päivittämässä aamulla tyttöjen rokotustilanne. Momo sai nyt vaan rabieksen ja muutaman viikon päästä piipahdetaan ottamaan nelosrokote (hysteerinen mamma ei uskalla reaktioiden pelossa ottaa rokotteita yhtäaikaa) ja Tara sai nelorokotteen.

Lääkäri kyseli ensin ovatko tytöt olleet kunnossa sitten viime näkemän. Muuta kremppaa en siihen hätään keksinyt kuin Taran harmaantuneen kuonon. Kuono on vaivannut mieltä siitä asti kun luin jostain keskustelupalstalta, että ennenaikainen harmaantuminen voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Lääkäri sanoi, että kyllä yleensä muitakin oireita olisi - koira kävisi kaikinpuolin hitaalla, iho paksuuntuu ja hilseilee, koira lihoo (apua!!) jne. Kun Tara yleisesti ottaen on ihan normaali (sitä painoa lukuunottamatta ja sekin on ollut meillä ongelma ihan aina :P), niin sovittiin, että näyte otetaan joskus myöhemmin. Sitten siirryttiin Taran sydämen kuunteluun. Lääkäri kuunteli ja kuunteli. Ja sanoi sitten sykkeen olevan todella hidas (iski paniikki ja muistissa on aukko sen osalta kuinka hidas se oli..). Päätettiin sitten kuitenkin ottaa Tarasta verta ja tutkia mahdolliset kilpparivaivat samantien. Ensi maanantaina pitäisi sitten olla viisaampia. Hysteerisyydestä huolimatta uskoisin, että Tara on ihan kunnossa. Ainakin toivotaan ihan kamalasti, että saatiin näin vain karsittua yksi hysterisoinnin aihe pois listalta (varsinkin kun Momon sydäntä kuunnellessa lääkäri totesi senkin lyövän hitaanpuoleisesti - Momo ei ole harmaantunut ja on muutenkin terveyden perikuva. Lisäksi lääkäriltä päästyäni kävi ilmi, että on olemassa useampiakin briardeja, joilla vain sattuu sydän lyömään hitaammanpuoleisesti :D).

Tara reppana oli ihan paniikissa verenottamisen jälkeen. Verenottaminen kesti aika kauan ja Tara oli koko operaation ajan painautuneena tiukasti mammaa vasten, pää piilotettuna syvälle mamman kainaloon, eikä olisi hevillä luopunut turvapaikastaan sen jälkeenkään, kun operaation oli ohi. Taraa nyt hermostuttaa aina lääkärissä, mutta verenottamisen jälkeen Tara kuolasi pitkään ja pyöri hermostuneena ympyrää. Reppana :(. Kun päästiin ulos vastaanotolta Tara meni ihan sekaisin onnesta - koko kotimatkan Tara hyppi pää edellä lumihankeen, kieriskeli kinoksissa, kiskoi eteenpäin kenguruloikilla ja vapaaksipäästyään alkoi heti innolla leikkimään Momon kanssa.

Momo oli ihan toista maata. Toimenpidehuoneessa tutki koko huoneen uteliaana läpi (kun Tara pyrkii ovelle pakoon), yritti kovasti osallistua lääkäritädin puuhasteluihin ja antautui ihan yksin tutkittavaksi (kun Taran pitää aina päästä nojaamaan mammaan, ettei pelottaisi niin kovasti), vaikka mamma oli toisella puolella huonetta rauhoittelemassa Taraa. Momo jopa käänteli itsekseen päätään sopivaan asentoon korvien katselun ajaksi! Ehkä Momon voikin seuraavalla kerralla lähettää lompakon kanssa ihan yksikseen lääkäriin :D. Taran näytteenoton ajaksi katsoin parhaimmaksi kytkeä Momon patteriin kiinni, Momoa kun piti jatkuvasti hätistellä vierestä pois sen halutessa osallistua "kaikkeen kivaan" mitä Tarakin saa (blondi mikä blondi...) Taitaa olla niin, että Tara on joutunut "perimään" jälleen yhden mamman neurooseista (lääkärikammon siis :), Momon ollessa immuuni Taran ja mamman erinnäisille neurooseille :P.    

ps: puntarillakin käytiin. Tara on saantu painoaan alas ihan kivasti (viimeksi taisi olla noin 35 kiloa) 32,8 kiloon. Momolla painoa oli 32 kiloa (lihotuskuuri on tehnyt tehtävänsä, vaikka käteen tuo tuntuu vieläkin hoikalta).