Aurinko jatkoi paistamistaan myös tänään. Herättiin aamulla jo ennen seitsemää ja auringon innoittamina lähdettiin puoli kahdeksan aikaan ulkoilemaan. Fleksien kanssa, kun epäilin auringon herättäneen myös "muutaman" muun ulkoilijan, jolloin Momon vapaanaviilettäminen ei olisi niin taattua. Koukattiin Kilon kautta, jossa aurinko oli valitettavasti herättänyt myös irtokoiralliset tyypit. Saatiinkin taas jännitystä elämään, kun takana tuli vain puoliksi hallinnassa oleva kultainen noutaja ja edessä irtoili pari isompaa piskiä. Pienoista ahtaanpaikankammoa oli siis ilmassa... Kaikenlisäksi olisin kyllä taas kaivannut vähän yhtenäisempää ulkopolitiikkaa oman porukan osalta. Tara ja minä marssittiin tuimasti eteenpäin, välillä mulkaisten kiukkuisesti välillä melkein perskarvoissa (omistaja kyllä yritti kutsua koiraa luokse, tuloksetta) roikkuvaa kultaista omistajineen. Momo taas poukkoili ihan innoissaan eteen ja taakse (tahallani annoin Momolle vapauksia, koska ajattelin holtittomasti poukkoilevan ison koiran säikäyttävän kultaisen omistajan pitämään koiransa edes pikkaisen kauempana) yrittäen selvästi innostaa kultaista leikkiin... Rauhoittui vasta kun komensin takaisin ruotuun (enemmän riekkumisesta oli meille itselle haittaa, kun kultaisen omistaja näytti kaikkea muuta kuin säikähteneeltä poukkoilevasta Momosta ;D).

Iltalenkillä koettiin sitten lähiöelämän parhaita puolia - useampia mielenkiintoisia ohitustilanteita mielenkiintoisten koirakoiden kanssa. Esimerkkinä noin kaksimetrinen nuorimies nuoren rotikan kanssa. Koira pomppii kahdella jalalla noin kymmenen sentin päästä meistä, eikä mies tee mitään muuta kuin puhelee unettavan lempeän rauhallisella äänellä koiralle "ei sinne, ei saa jne..". "Yllättäen" juttelulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta koiran käytökseen. No, toivottavasti koira pysyy yhtä ystävällisen oloisena vielä varttuessaankin... Toinen melko tyypillinen lähiökohtaaminen tehtiin keski-ikäisen naisen kanssa, jonka fleksin nokassa hinkui kovaan ääneen pieni valkoinen moppi. Parivaljakko oli asettautunut keskelle tietä, eikä tehnyt elettäkään väistääkseen, hinkumisen lomassa kuului vain fleksin rätinä kun stoppinappi antoi vielä hiukkasen periksi koiran vedolle. Päätin suosiolla kiertää tyypit metsän kautta, mutta ei meitä niin helpolla päästetty.. Nainen lähtikin vauhdikkaasti seuraamaan meitä, koira edelleen hinkuen fleksin mitan päässä, koko ajan lähestyen. Samalla nainen huuteli innoissaan meidän perään "onko ne tyttöjä vai poikia?!!". Argh, kuinka paljon selvemmin olisi voinut vielä osoittaa ettei meitä kiinnostanut seura, oli se sitten tyttö- tai poikaseuraa.

Samalla reissulla koettiin myös jotain oikeasti kamalaa. Meidän takametsästä oli kaadettu hurjan iso palanen metsää ja alue oli aidattu, ilmeisesti sinne tullaan rakentamaan uusia toimistorakennuksia. Miten kamalan paljaalta ja karulta paikka näytti, ja vielä muutama päivä sitten tytöt leikkivät siellä... Onneksi metsää vielä jäikin tyttöjen tarpeisiin, mutta kyllä tuo ahdistaa, kun nyt muutaman vuoden sisään luonto on hävinnyt kiihtyvään tahtiin ympäriltä. Hitsit kun pääsisi muuttamaan maalle ennenkuin Lepuskista on viety viimeinenkin palanen luontoa (tällaiset http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=9675 suunnitelmat kertovat aika karua kieltä siitä mihin suuntaan ollaan menossa...)!

Oli päivässä sentään muutakin kuin lähiöangstia. Aamulla, selviydyttämme Kilosta kolhuitta päädyttiin urheilupuistoon, jossa oli onneksi melko autiota vielä. Auringon ja jäätyneiden vesilammikoiden innoittamina tytöt intoutuivat riekkumaan pitkän aikaa ryteikössä, antaen mamman näin rauhassa nauttia valohoidosta ja tyttöjen riemusta. Koska jalkkiskenttäkin oli vapaana muusta liikenteestä, otettiin Momon kanssa muutama eteenmeno. Palloa ei ollut tällä kertaa mukana, mutta taskunpohjalta löytyneillä lihapullilla pärjättiin ihan yhtä hyvin. Matkaa oli se noin 30 metriä. Vietiin yhdessä lihapulla aidan taakse ja eteenmeno käsky pätkän seuraamista jälkeen. Seuraamisessa Momo edisti aika reippaasti, siihen pitää alkaa kiinnittämään huomiota ettei tule ongelmaa. Momon eteenmenoissa taas ei ollut taaskaan moitteen sijaa, lähti jälleen kuin tykin suusta ja meni ihan suoraan eteenpäin! Tarakin sai vielä tehdä muutaman eteenmenon ettei olisi tullut pahamieli. Ja hienosti Tarakin meni :).