Niko on ollut nyt melkein viikon Hollannissa ja kotielämässä alkaa näkymään "iskän" poissaolo. Ensimmäisenä yönä tytöt kaipasivat iskää kovastikin, nukutiin levottomasti ja jokainen rapusta kulkeutuva ääni oli ihan varmasti iskä. Sen jälkeen tytöt huomasivat, että the auktoriteetin poissaollessa voi ottaa yhden sun toisenlaisia erivapauksia. Kuten nyt vaikka nukkumisen ja leikkimisen suhteen.

Nikon ollessa kotona tytöt nukkuvat mamman vieressä erityistapauksia lukuunottamatta vain jos Niko ei ole sängyssä. Nikon ollessa poissa etenkin Tara usein nukkuu melkein koko yön vieressä, Momo usein vain aloittaa nukkumisen jalkopäästä. Kun sänky on tarpeeksi iso, ei noita edes huomaa. Jostain syystä tällä kertaa meno on ollut vähän erilainen. Olen nyt parina yönä herännyt siihen, että Tara oikein änkemällä änkee mahdollisimman lähelle. Pelkkä läheisyys ei riitä, vaan kainaloon kaivaudutaan niin tomerasti, että ainakin tällainen herkempiuninen herää takuuvarmasti. Ei siinä mitään, onhan tuo tosi hellyttävää, mutta kyllä se silloin keskellä yötä vähän jupisuttaa, kun itse on ihan hereillä ja koira kuorsaa tyytyväisenä vieressä. Momokaan ei ole enää oikein tyytynyt jalkopääpaikkaansa, vaan on halunnut ainakin aloittaa nukkumisen kainalossa Taran tapaan (Momo vielä haluaa hyvän unen saamiseksi laskea päänsä mamman päälle). Hieman tiivis tunnelma siis, sängyn koosta huolimatta :D. Saa nähdä miten pikku prinsessat suhtautuvat sänkypaikkansa menetykseen, kun iskä tulee takaisin - Taralta ainakin taitaa olla odotettavissa mökötystä :D.

Ollaan Momon kanssa myös harrastettu "Momo puskii" -leikkejä, kun Niko ei ole ollut kieltämässä ("kun kuitenkin joku (=minä ;) satuttaa itsensä"). Leikissä Momo siis innostetaan (no, eipä tuota tarvi innostaa touhuun... :P) iskemään käteen kiinni ja taistelemaan siitä. Jotta pahemmilta vammoilta vältytään, tarvitaan tarpeeksi paksu paita, josta voi kriittisellä hetkellä vetäistä kätensä pois hiasta. Momosta leikki on ihan parasta, varsinkin silloin kun saa kiskottua mammalta paidan pois päältä ja elvistellä pitkin kämppää voitetun aarteensa kanssa :D.

Muuten kulunut viikko on ollut vähän laiskanpulskea. Kunnon rymylenkit ovat jääneet vähiin, kun mammalle on napsahtanut Lakun lenkitysnakki useampana päivänä, eikä kahden erikseen tehtävän kunnonpituisen lenkin tekeminen ole oikein innostanut. Tänään sitten otettiin vähäsen takaisin, kun ensin Momo pääsi Hemmon kanssa rymyämään (Hemmo parka saikin sitten erityisen kovaa käsittelyä osakseen, heittäytyipä kerran maahan "leikkimään kuollutta" saadakseen hiukkasen levähtää - Momo kilttinä tyttönä hyppi vastaukseksi Hemmon mahan päällä ja länkytti korvaan :D) ja sen jälkeen puolentoista tunnin lenkille Taran kanssa. Taran kotiinjättäminen ihan ypösenyksin aamulla teki kyllä taas tosi tiukkaa, sovittiinkin Minnan kanssa, että kokeillaan seuraavaksi juoksulenkkiä porukalla. Momo ja Hemmo kiinni ja Tara vapaana. Saa nähdä selvitäänkö kunnialla :D.