Käytiin tänään taas jäljestelemässä, nyt Luukin maisemissa (pellolla edelleen kuitenkin) ja isommassa porukassa.

Momolle taas kaksi kulmaa, muuten suoraa pätkää. Vähän enemmän nakkia matkalla kuin eilen, ihan varmuuden vuoksi kun pohja oli erilainen. Taralle vähensin reippaasti makupaloja ja uskalsin jopa tehdä lievän kaarroksen loppuun. Molemmat menivät vallan mainiosti. Momolla pikkaisen vaikeuksia ekan kulman kanssa, mutta ratkaisi ongelman hienosti ihan itse. Toinen kulma menikin sitten täydellisen hienosti. Taralla saa selkeästi vaikeuttaa jälkeä edelleen (ja Momolla myös). Paras anti tälle päivälle oli ehdottomasti se, että Annamari roikkui mukana ja pakotti luottamaan tyttöihin. Liina pidemmällä ja tilaa koiralle ratkaista juttuja itse (mä kun en taida kuitenkaan osata jäljestää itse vaikka niin luulenkin :D). Momolle vielä kulmatreeniä ja malttia jäljen alkuunkin enemmän vielä, niin yritetään siirtyä metsään. Nyt pitäisi vaan aloittaa keppien ilmaisemisen opetteleminen ja päättää tekeekö sen erikseen vai viekö samantien metsään.

Jälkimisen jälkeen lähdettiin Nikon ja tyttöjen kanssa vielä reippailemaan luontopoluille. Onneksi reppu jäi autolle, sillä en varmaan olisi pystynyt vastustamaan kiusausta polkea jälkeä metsään jo nyt, sen verran makeita sammalleen peittämiä metsämaisemia vilahteli ohitse. No tietääpä ainakin mihin mennä kun sen aika vihdoin on. Tara kävi reissulla myös uimassa, tosin vahingossa. Tarkoitus taisi olla vain vähän kahlata rannassa, mutta yllättäen jalkojen alla ei ollutkaan maata ja Tara joutui hetken aikaa uida päästäkseen takaisin kuivalle maalle. Vahingosta viisastuneena Momo ei edes yrittänyt kastautua :D.

Muutaman tunnin lepotauon jälkeen lähdettiin vielä siskon kanssa parintunnin remmilenkille nauttimaan aurinkoisesta syyssäästä. Siskon koira oli sen verran kiinnostunut Momon takapäästä, että onkohan tuo oikeasti tekemässä juoksua lähiaikoina...