Tänään päivällä Noora laumoineen kurvasi pihaan noutamaan meitä sosialisointi- ja treenireissulle. Koska auto oli niin täynnä porukkaa jo valmiiksi, ei sinne mahtunut kuin yksi pikkiriikkinen Pätkä, tytöt jäivät talonvahdeiksi.

Koska sunnuntai on viime aikoina ollut Taran tunnaripäivä, piti houkutella Noora ohjaamaan meille yksi tunnari ennen lähtöä. Tehtiin tuohon autokatokseen. Taralla oli vauhtia sen verta liikaa, että huiteli ensin kapuloiden ohi lehtikasaan, kurvasi onneksi samantien takaisin. Noin muutoinkin vauhtia oli ihan liiaksi ja tunnarit lentelivät pois paikoiltaan Taran rymistellessä rivistöä läpi. Hiukan kylmäsi kun omakin lensi siinä tohinassa pois paikaltaan aivan liian sivuun ja lähelle vierasta. Mutta tomeran haistelun päätteeksi sieltä nousi kuitenkin se oma ja mikä ihaninta, ekaa kertaa pitkään aikaan (tai varmaan ikinä) luovutus ei ollut nähnytkään paineistunutta! Jiihaa! Jätti-iso kiitos Nooralle siis :D. Aamupäivällä oltiin Taran kanssa naksuteltu suuntia pakastepurkkien kanssa ja hiukan merkkiäkin, joten eiköhän siinä ollut toipilaalle riittävästi aktiviteettia yhdelle päivälle. Pätkän aamuun oli kuulunut pihalla vähäsen leikkimistä ja muutaman askeleen seuraamisia ja sisällä Momon kanssa paikkamakuuta (huomasin myös, etten ole opettanut Pätkälle "istu" käskyn merkitystä, ainakaan niin hyvin, että olisi tajunnut nousta maasta istumaan kun oli vapautuksen aika...). Momo sai kaukoja. Momo oli niin pirtsakalla tuulella, että säädettiin jonkin aikaa, että saatiin nättejä suorituksia.

Pätkää vähäsen jänskätti matkustaa (matkusti jaloissani pelkääjän paikalla), kun Keltsi ja Cessie olivat takapenkillä ja alkumatkasta kovin uteliaitakin. Jos siinä ei olisi ollut tarpeeksi, niin sitten meidän maalaispoika vasta pyörällä päästään olikin kun saavuttiin Taikan&Sandran luo Käpylään. Hirveästi hajuja ja katseltavaa! Pätkän piti tutkia ihan jokainen haju ja kurkkia ihan jokaisen kinoksen yli ihmeellistä maailmaa - ei meillä kotona vaan... Ja sitten vielä ihkut pennut, vielä ihkumpi Sandra ja tosi pelottava Taika (joka tosin loppua kohden ei jänskättänyt enää niin kamalasti). Kun pakkauduttiin takaisiin autoon sammui Pätkä ihan samointein :D.

Mutta ei päivä ollut vielä pulkassa, lähellekkään. Seuraavaksi vuorossa oli Kilo ja turritreenit. Paikalla oli tällä kertaa hiukan vähemmän porukkaa - Tauno&Peppi, Ruuben sekä Sulo. Ja tietenkin Nooran pikkumustat, jotka kävivät yksitellen kovin reippaina leikkimässä. Pätkän kanssa en viitsinyt hirveästi tehdä, kun oli valmiiksi jo niin väsy. Hiukan otettiin liikkeestä seisomista, maahamenoja (meni molemmat kivasti, mutta silti pitäisi muistaa etten tekisi niitä näin peräkkäin..), seuraamista ja pari vauhtiluoksetulonyritelmää (jotka ei kummatkaan oikein sujunut), luoksepäästävyys (oli tosi hienosti kontaktissa koko ajan!) ja paikkamakuu. Paikkamakuussa tuli Pätkälle ihan ylivoimainen häiriö, kun Peppi päätti tulla söpöilemään Pätkän namit parempiin suihin, kun toinen kerran vaan makoili :D. Ulkona otettiin vielä isolla lumikinoksella nenäkontakteja sillä välin kun pikkumustat ja Peppi leikkivät. Muuten ihan jees, mutta ei meinannut ikinä löytää isointa kasaa. Pätkäkin olisi kovin mieluusti lähtenyt peuhaamaan pentujen kanssa, mutta muita isompi koko ja vauhdista kiihtyminen veivät Pätkältä moisen hauskuuden. Autossa Pätkä simahti jälleen ihan samantien ja nukkui niin sikeästi, että piti välillä ihan tarkastaa hengittääkö se edes :D. Oikein opettavainen ja kiva iltapäivä pikkuiselle (mutta pitää varmasti kulkea enemmän sen kanssa pihamaan ja treenien ulkopuolella, ettei hajut ja elämä väsytä toista näin totaalisesti :D)!